Syksy on Suomen kaupallisille kalastajille vuoden merkittävin sesonki. Kalastajat ovat joutuneet vaikeaan tilanteeseen, sillä markkinoille on tuotu runsaasti ulkomailta kuhaa ja kuhafilettä, joka kilpailee kotimaisen kuhan kanssa hinnalla. Myös siian ja muikun tukkuhinnat ovat taas romahtaneet juuri sesongin alussa. Ilmiö toistuu myös mateella joka talvi, kun pyyntisesonki on parhaimmillaan.
On normaalia markkinataloutta, että hinta hieman alentuu kun tarjonta lisääntyy, mutta kuhan hinnan 30 prosentin aleneminen yhdessä yössä on liian raju pudotus, jota ei kalastusyritysten talous kestä. Samaan aikaan kulut kasvavat jatkuvasti. Yhtälö, jossa tuotteen arvo alenee ja tuotannon kustannukset nousevat, on yritystaloudessa kestämätön. Samaan aikaan kalan hinta ei alene kaupoissa, vaan vain kauppojen ja tukkuliikkeiden katteet paranevat. Onko reilua, että se joka tekee eniten suurimmalla pääomakululla ja työpanoksella, saa vähiten?
Kuluttajien ja kauppojen keskusliikkeiden päätökset perustuvat lähinnä hintaan eli ostetaan sitä, mitä halvimmalla saadaan riippumatta siitä, mistä tuote on peräisin.