Seppo Väinönheimo on huolissaan Rovaniemen vaaroista (UR 3.2.). Minäkin luontoihmisenä usein mietin, että pitääkö ihmisen ryskätä luonnossa.
Rakentamisessa tarvitaan maa-aineksia. Potentiaaliset sora-alueet ovat kortilla. Siirrymme murskatun aineksen käyttöön. Haittana on kallion irrotuksen ja murskauksen korkea kustannus. Hyöty on, että jäljelle jää puolet pienempi kuoppa. Murske on paljon tehokkaampaa maanrakennusaineena kuin sora.
Korkiavaara on lähellä Rovaniemeä, mikä on etu kuljetuskustannuksessa. Alueen lähellä ei ole asutusta eikä loma-asutusta. Ottoalueen ja tien väliin jää leveä metsäinen suojavyöhyke.
Vaara ei sisällä muinaismuistoja eikä suojeltavia luontoarvoja. Poski-hankkeessa (pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen) vaara on arvotettu kohtalaisen arvokkaaksi kallioalueeksi.
Ympäristölautakunta tiedosti myös vaaralla olevan jonkin verran oma-aloitteista virkistyskäyttöä muun muassa hyvien näköalojen takia. Valitettavasti tuo idylli nyt osittain särkyy – niin meillä täällä elossa joskus käy!
Kartoitamme kaikki kuntamme soranotto- ja murskausalueet kokonaiskuvan saamiseksi. Ympäristölautakunta pitää osaltaan huolen, että Rovaniemellä ei tapahdu merkittävää ja laajaa luonnon tuhoamista.
