Kiitos Inkeri Harju kirjoituksestasi variksenmarjoista. Mieheni, joka jo nuorena metsästeli, kertoi tehneensä pitkiä reissuja metsiin, eikä aina tullut varattua tarpeeksi eväitä. Kerran kesken reissun hän koki kamalan väsymisen ja janon. Piti istahtaa maahan.

Ympärillään hän huomasi valtaisasti variksenmarjoja, joita hän alkoi ahmia ja sitten pötkähti makuulle. Ihme ja kumma, äkkiä olo helpottui ja jano katosi.