Sain palutetta saamelaiskäräjäjohdolta käräjien toimintalinjan arvostelusta.
Puheenjohtaja Tiina Sanila- Aikio ja hallintopäällikkö Pia Ruotsala- Kangasniemi nostivat minut ja toimintalinjan arvosteluni tikun nokkaan. No, "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa", sanotaan.
Lieneekö käräjien asiana politikoida sen yksittäisiä jäseniä vastaan? Viestini meni perille, mutta he eivät halunneet vastineessaan lainkaan avata keskustelua johtamansa saamelaiskäräjien toimintalinjasta, jonka suunnan muutosta itse peräänkuulutin.
Arvostelin saamelaiskäräjien toimintalinjaa, en suinkaan käräjillä töitä tekevien ihmisten työntekoa, jota minulla ei ole mitään syytä arvostella sen omin silmin nähneenä. Kyllähän käräjillä töitä tehdään, sitä ei kannata epäillä. Kyse on siitä, mihin ja keiden saamelaisten hyväksi käräjäjohto resurssejaan käyttää.
Sanila- Aikon ja Ruotsala- Kangasniemen mukaan kieli ja kulttuuri ovat vahvoilla. Kielten kanssa tehdyn työn merkitystä ja saavutettuja tuloksia on syytä arvostaa, kuten jo edellisessä tekstissänikin totesin. Mutta miten on kulttuurin laita? Kulttuuriinhan kuuluu myös kaikkien saamelaiselinkeinojen harjoittamisen mahdollisuus ja kulttuurissa eläminen, myös elinkeinojen nykyaikaisissa muodoissa.
Saamelaiskulttuuriin kuuluvia elinkeinoja olisi alueella mahdollisuus harjoittaa huomattavasti nykyistä monipuolisemmin ja tehokkaammin, mikäli käräjien politiikan suuntaa muutettaisiin. Nykyistä useammilla saamelaisnuorilla olisi mahdollisuus työllistyäkin kotiseudulleen näissä saamelaisten kulttuuriin kuuluvissa perinteisissä elinkeinoissa.
Miksi saamelaiskäräjät suuntaavat valtavasti turhaan energiaansa johonkin epämääräiseen, laissa tuntemattomaan kollektiiviseen maanhallintaan? Se on Suomen kiinteistöoikeuden vuoksi osoittautunut kerta toisensa perään hukkatyöksi ja pään seinään lyönniksi. Sen sijaan maankäytön ja hallinnan asioissa pitäisi suunnata voimia saamelaisille kirjattuihin kiinteistöoikeuksiin. Sellaisia ponnisteluja en lakimiessihteeriltäkään ole nähnyt. Eivät tehdyt kiinteistökaupat saa olla este.
Saamelaisten aikanaan sukumailleen perustamilla taloilla on kirjattu laajat oikeudet kalastukseen, metsästykseen, puun käyttöön, muiden luonnontuotteiden ottoon ja luonnon käyttöön. Näiden talokirjoihin kirjattujen ja juridisesti vahvojen kiinteistöoikeuksien täysimääräiseen voimaan saattamiseen voisivat käräjät lakimiehineen alkaa perehtyä. Jos harjoitusta ja jumppaa tarvitaan, niin kalastuslain 2016 43§:stä voisi aloittaa.
Saamelaisten oikeuksia pitää pyrkiä vahvistamaan lappalaisten jälkeläisten, nykyisten inarin- ja metsäsaamelaisten oikeuksien vastustamisen sijaan. Siihen on nyt keskitytty jo liiaksi. Haamut assimilaatiovaaroista on syytä tässä suhteessa haudata, sen todistaa jo kielten opiskelun aktiivisuus.
Meillä saamelaisilla on isoja asioita puolustettavana ja hoidettavana, kun me vaan otamme ne hoitaaksemme, emmekä rajaa osaa porukkaa ulkopuolelle. Kaikkien mukana ollessa käräjien legitimiteetti on vahva ja voimme sanoa hoitavamme kaikkien saamelaisten asioita. Kukaan ei voi kysyä, kuten nyt; keiden saamelaisten asialla ollaan?