Uusi Rovaniemi ja Lapin maakuntamuseo ovat 4.2.2011 lähtien kyselleet lisätietoja Katajarannalla sijainneesta Lukkariniemen tilasta ja Katajaranta 2:n vanhasta puutalosta. Niinpa lienee aihetta kertoa lyhyesti tosiasiat, jotka tunnen, koska Lukkariniemen viimeinen isäntä oli isoisäni Matti Pekkala (17.9.1863–17.10.1925) ja viimeinen emäntä isoäitini Maria Eveliina Juhontytär o.s. Lukkariniemi (16.9.1871–20.2.1929).
Lukkariniemi oli vanhastaan lukkareiden puustelli eli virkatalo. Vuonna 1870 tämän jakamattoman kantatilan RN:o 22 osti isoäitini isä, Marrasjärvellä syntynyt Johannes Kallo (16.5.1844–17.3.1926), joka tilalle tultuaan otti nimen Juho Lukkariniemi. Hänen vaimonsa oli Maria Kustaava o.s. Pulli ( 14.3.1844–14.11.1912).
Johannes Kallon Marrasjärvellä asuneet vanhemmat olivat Hans Kallo (1811–1881) ja tämän vaimo Maria o.s. Niemi (1810–1880). Hans Kallon isä Pehr Alkula (1773-1859) puolestaan oli muuttanut Torniojokivarresta Marrasjärvelle ja nainut sieltä Elsan o.s. Callo (1804–1857). Asiaan liitetty Lyyli Töyräs o.s. Lukkariniemi oli Juhon tytär eli isotätini. Isoisästäni tuli Lukkariniemen isäntä, koska hän toimi noin 25 vuotta Juho Lukkariniemen sairastumisen vuoksi tämän holhoojana.
Nämä tosiasiat ovat viranomaistietoa ja siis julkisesti luotettavia.
Lukkariniemen talouskeskus sijaitsi nykyisen Ounaskosken leirintäalueen paikkeilla. Se käsitti useampia suuria hirsirakennuksia silloisten maatalojen tapaan. Tila kulki Ounasvaaran etelälaitaa pitkin itään ulottuen Sierijärven maastoon.
Jokirannan tätä osaa kutsuttiin nimellä Katajaranta, joka alhaalta ylös jokivartta mentäessä käsitti tilat Mylläri, Kiviniemi, Lukkariniemi, Erkkilä ja Niskamatti. Nykyisestä Valionrannasta alkoi Pullinranta ja siitä jokea ylös Karvonranta, Pallarinranta ja Koskenkylä. Katajarannan alapuolella puolestaan olivat Pöykkölä ja Junkkara, josta sittemmin tuli Oja.
Katajaranta 2 on paikalla, jota kutsuttiin Lukkarinlaaksoksi ennen Ounaskosken sillan rakentamista vuonna 1930. Laaksossa ja sen yläpuolisessa Ounasvaaran rinteessä oli Lukkariniemen mailla viisi torpiksi kutsuttua asuinpaikkaa: Morotta, Halvari, Körkkö, Laitila ja Huttunen. Huttunen oli ihan jokitörmällä ja koko lailla tämän kiistanalaisen talon paikkeilla. Vieressä oli tosi näppärän näköisenä pidetty Huttusen aitta.
Rakennukset jäivät silta- ja rautatietyömaan alle.
Lukkariniemessä tehtiin vuosina 1926–1929 kahden sukupolven perinnönjakoja, joissa osakkaana oli muun muassa isäni, päätoimittaja Matti Pekkala (1905–1978). Niitä seurasi myyntejä Rovaniemen kauppalalle, joka syntyi 1.1.1929 ja ja jonka alkuperäinen alue ulottui Ounasvaaran Juhannuskalliolle. Sitä ennen tilasta oli erotettu paloja luultavasti torppien lunastuslakien johdosta. Ainakin Muurolan perältä aikanaan tullut suutari Jaako Körkkö omisti Kemijärven radan alle jääneen mäkitupansa kuollessaan munuaistautiin. Näin ainakin olen kuullut hänen veljenpoikansa koivulaisen kauppias Arvid Körkön jälkeläisiltä.
Omien tietojeni perusteella yhdyn Lapin maakuntamuseon entisen johtajan Päivi Rahikaisen julkisuudessa esittämään arvioon, jonka mukaan talon rakentamisvuosi on 1932. Hirret voivat olla vanhempiakin, mutta harvoinkos puretuista hirsistä pystytetään uusi kehikko.