Kiitos Uudelle Rovaniemelle ja kaupunginhallitukselle siitä, että Torvisen Ounasvaara-lautakunnan päätökset saatiin pysäytettyä. Kohta pitäisi Ounasvaaran parkkipaikkoja laajentaa, kun kaupunkilaisten täytyisi sinne autolla ajaa, jos aikoo päästä hiihtämään. Entäs autottomat? Taksilla varmaankin.
Kaupungin pitäisi muutenkin ryhdistäytyä latujen suhteen. Kemijoen jäälle olisi voinut tehdä ladut jo viikkoja sitten. Kaupungin selitys on, että jäät ei kestä tonnien latukonetta. Ei tarvita kuin muutamaan sadan kilon moottorikelkka ja latuhöylä perään ja siinä se on. Tulee kaupungin selitys, että ei voi, kun ei tule luistelulatua.
Ounasvaaran pyhän lehmän ohella on luistelun pyhä lehmä. Luistelijoiden ja himohiihtäjien tarpeisiin kyllä löytyy rahat, mutta kun mummo haluaisi tasaisen maaston latuhöyläladun, ei ole rahaa, vain keksittyjä selittelyjä, miksi ei tehdä.
Muuten, Ounasvaaran mäkiset ja kuntoilijalle vaaralliset ladut palvelevat erityisesti Santasportin kilpaurheilijoita. Sen tulisi pääosin kustantaa ne ladut. Mutta Santapark on se kolmas pyhä lehmä.
Paavalniemen kyläyhdistyksen moottorikelkalla vedetyt latu-urat kiitokset ansaitsevat. Muuallakin pitäisi suosia yhden latu-uran reittejä. Saa hiihdellä luonnon helmassa ilman leveää baanaa ja luistelijoita.
Monet latukoneladut, esimerkiksi Ounasvaaran ja Pöyliövaaran välinen latuaukko on liian kapea ja luistelijat tuhoavat muutamassa tunnissa latu-urat. Sitä paitsi, kapeuden vuoksi latu-ura yritetään vetää puoliksi ojan päälle, jolloin ojan puolen sauva uppoaa tyhjän päälle.
Voisi myös raivata pensaikkoja, kun ladun päälle tulevat oksat perinteisen hiihtäjän kasvot. Mutta eihän oksat luistelijaa häiritse, joten mitäs niistä.