Olemme tottuneet yhdistämään byrokraattisen jäykkyyden ja sääntöjärjettömyyden valtiollisiin laitoksiin. Suurten yhtiöiden aikakaudella kafkamaisia kokemuksia saa kuitenkin todennäköisemmin yksityisessä maailmassa.
Hiljattain astuin nälkäisenä pizzeriaan, joka kuuluu pohjoismaiden suurimpaan ketjuun. Tilasin pizzan ja menin hakemaan vettä tutusta paikasta juomajääkaapin alahyllyltä. Siellä ei ollut vesikannuja. Niinpä pyysin tiskiltä lasillista kraanavettä. Kotipizzan myyjä kertoi, että uusien sääntöjen mukaan he eivät saa antaa vettä, koska veden toimittaa erikseen jokin yhtiö. Yhtiön vedestä olisi tietenkin pitänyt maksaa.
Kun valitin asiaa, myyjä soitti pizzerian omistajalle ja sain puhua hänen kanssaan. Tämä franchising-yrittäjä kertoi olevansa kanssani samaa mieltä vesikiellon järjettömyydestä. Hän ei voinut asialle mitään, koska uusi sääntö oli tullut Kotipizzan pääkonttorista. ”Itsenäinen yrittäjä” ja omistaja ei siis voinut päättää edes vesihanojensa käytöstä.
Minun täytyy tunnustaa, että järjettömyydestä kimpaantuneena harjoitin kansalaistottelemattomuutta ja kävin itse hakemassa kraanasta vettä henkilökunnan pyöritellessä käsiään.