Olen jalankulkija. Kesäisin liikun polkupyörällä ja kävellen, talvisin joukkoliikenteellä sekä kävellen. Kun talvisin ylitän suojatietä, minun pitäisi siis olla turvassa. En aja pyörällä, joten suojatietä ylittäessäni minun ei tarvitse miettiä väistämisvelvollisuuksia, vaan ainakin teorian tasolla suojatien ylittämisen pitäisi olla turvallinen tilanne minulle.
Tänä talvena mediassa on puhuttanut Valtakadun päässä oleva, Jorma Eton tien kohdalle sijoitettu väliaikainen liikenneympyrä. Liikenneympyrä on saanut paljon kiitosta autoilijoilta sujuvuutensa vuoksi. Näin varmasti onkin, autoliikenne sujuu liikenneympyrässä jouhevasti, sitä en epäile hetkeäkään. Koen kuitenkin, että on aika tuoda myös jalankulkijan näkökulma tähän kysymykseen.
Tänä talvena, ylittäessäni jalankulkijana suojatietä poliisitalon puolella liikenneympyrää, olen kokenut lukemattomia läheltä piti -tilanteita autojen kanssa.
On paljon fiksuja kuskeja, jotka antavat tietä jalankulkijoille. Valitettavasti olen myös kokenut monta tilannetta, jossa kovaa vauhtia ajava auto meinaa tulla päälle, tai ajaa vain vauhdilla suojatien ohi, eikä anna tien reunassa odottavalle jalankulkijalle tietä ollenkaan. Minä olen aikuinen, osaan arvioida liikenteen vaaroja, näköesteitä, ynnä muita ennalta, mutta minua kauhistuttaa ajatus lapsista, jotka ylittävät tämän liikenneympyrän kohdalla suojatietä yksinään. On vain ajan kysymys, milloin ensimmäinen onnettomuus sattuu.
Ennen liikenneympyrän käyttöönottoa en koskaan joutunut kyseisessä kohdassa pelkäämään, että jäänköhän tänään auton alle ylittäessäni tätä suojatietä. Nykyään tämä ajatus on väistämättä mielessä, kun ylitän kyseistä suojatietä.
Toivonkin autoilijoiden ajattelevan kyseisen risteyksen toimintaa myös jalankulkijoiden kannalta. Tärkeintä kai liikenteessä olisi, että me kaikki, sekä autoilijat että jalankulkijat, selviämme ehjin nahoin kotiin päivän päätteeksi.