Ounasjoen itäpuolentien asukkaat ovat toivoneet pyörätietä jo vuosia. Yli kolmen vuosikymmenen ajan on tehty useita kyselyjä, toimitettu nimilistoja asian puolesta sekä viety päättäjille viestiä tien vaarallisuudesta. Useat tahot jakavat huolen ja myötäelävät. Se ei riitä, tarvitsemme konkreettisia tekoja.
Läheltä piti -tilanteita ja onnettomuuksia, jopa kuolemaan johtaneita, on ollut, mutta ilmeisesti ei riittävästi. Tien käyttäjät eivät ymmärrä tällaista välinpitämättömyyttä. Mitä pitää tapahtua ennen kuin Ounasjoen itäpuolentie luokitellaan virkamiestenkin asteikolla vaarallisuudessaan listan kärkipäähän? Kuinka paljon pitää sattua, että tien käyttäjien viesti otetaan vakavasti?
Liikennevirrat tiellä ovat kasvaneet huimasti. Yksityisautoilussa, mutta ennen kaikkea raskaan liikenteen määrässä tämä näkyy. Tukkirekat sekä kuorma- ja säiliöautot liikennöivät Ounasjoen itäpuolentiellä ympäri vuorokauden. Jopa kolmen perävaunun jättirekka ajaa samaa kapeaa tietä kevyen liikenteen kanssa.
Ounasjoen itäpuolentie on myös kasvava kaupunginosa. Jalankulku- ja pyöräily-yhteyksien kehittämiseksi alueella ei ole tehty mitään. Edelleen se on Saarenkylästä ainoa suunta, jonne kevyen liikenteen väylää ei ole vedetty. Kaupungin tulisi luoda tasapuoliset edellytykset asukkaidensa turvalliselle työmatka- ja vapaa-ajan liikkumiselle. Ounasjoen itäpuolentiellä tämä ei toteudu. Alueen asukkaat kulkevat tiellä omaa turvallisuuttaan vaarantaen. Suuri osa ei liiku lainkaan, koska ei uskalla.
Uusi päällyste palvelee vain autoilijoita. Tien reunaan on jätetty hädin tuskin pyöränrenkaan mentävä väylä, talvella ei sitäkään. Tien leveys ei riitä tilanteissa, joissa on yhtä aikaa jalankulkijoita sekä molemmista suunnista tuleva henkilöauto. Jonkun on väistettävä ja lähes poikkeuksetta tuo vastuu jää jalankulkijalle. Sillan ja kaiteiden kohdalla onnettomuuden kerroin kasvaa, kun väistämisen mahdollisuutta ei ole.
On uskomatonta, että olemme tällaisessa katveessa. Vaikka Saarenkylän palvelut ovat lähimmillään kilometrin päässä, on pienimmätkin reissut tehtävä autolla. Eniten harmittaa lasten puolesta. Heidän kanssaan ei yksinkertaisesti uskalla lähteä tielle, joka on hengenvaarallinen.
Kevyen liikenteen väylän rakentamisessa Ounasjoen itäpuolentielle ei ole kysymys rahasta vaan tahdosta. Toivomme suoraselkäisiä toimia asian suhteen eikä pompottelua ja vastuunsiirtoa taholta toiselle, olipa rahoittaja sitten ely-keskus, kaupunki tai molemmat yhdessä. Luulisi kevyen liikenteen väylän näin lähellä ydinkeskustaa ja näillä perusteluilla olevan itsestäänselvyys eikä jatkuvan anomisen paikka.
Voitaisiinko tällä satsauksella kerrankin panostaa tavallisten työssäkäyvien ihmisten ja heidän perheidensä mahdollisuuteen liikkua turvallisesti?
Eija Sukula