Näin taas outoa unta. Uni ei päästä minua pelostani, vaikka unessa aina näen. Sokeudestani huolimatta aina näen. Isot puut kaatuvat taloni päälle, kun kohdistan katseeni suoraan puun runkoa kohti. Rämisten kaatuvat männyt särkevät taloni katon ja seinät.

Vieläkin on hetkiä, jolloin voimat ovat loppua ja rujous hyökyy hirviönä kohti, vaikka tunnistan sen enää harvoin - kiitos näkövammaisyhdistysten vertaistuen ja siitä nousseen voiman elämässäni.