kolumni: Eikö ka­las­tus­la­ki olekaan kai­kil­le sama? Kysymys on nyt ajan­koh­tai­sem­pi kuin koskaan

Podcast: Kar­va­lak­ki­do­ku­ment­ti osa 6: Kuk­ko­lan­kos­ki näyt­tää, mitä elävä jo­ki­kult­tuu­ri voi ih­mi­sel­le merkitä – Heik­ki­län tai­tei­li­ja­vel­jek­set ker­to­vat elä­mäs­tä Väy­län­var­rel­la

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Lu­ki­jal­ta: Hoi­to­ka­las­tus kan­nat­taa

Olen toista kertaa kunnostamassa Ranuan Saarijärveä järvimiesten opilla: nuotilla ja rysillä. 40 vuotta sitten Simojärven vedenjakajalla sijaitseva kotijärveni oli kiiskien valtaama. Ennen sotia järvellä oli ollut hauta- ja rantanuotat käytössä. Lisäksi kiisket pyydettiin merroilla padoista, tehtiin kiiskipataa. Järvessä oli isoa muikkua ja siikaa, ja se oli terve.

Sain 1979 erikoisluvat isorysien, paunettien käyttöön. Kahdella rantanuotalla ja paunetilla saimme Saarijärvestä kahdessa vuodessa 20 tonnia kiiskeä, 60 kiloa/hehtaari. Järvi oli pikkukiisken valtaama nuottakulttuurin loputtua. Muutaman vuoden nuottapyynnin jälkeen järven vesi kirkastui ja järvi tuli täyteen isoa muikkua ja siikaa. Palattiin järvimiesten aikaan, jolloin lähes kaikki raha ja talviniesta otettiin järvestä. 40 vuotta myöhemmin järvi oli taas risukalojen valtaama. Kahdessa syksyssä olemme saaneet hautanuotalla ja rysillä 17 500 kiloa ahvenenenpenikkaa, kiiskeä ja särkeä. Saaliit romahtavat seuraavina vuosina, muikulle ja siialle on elintilaa.