Keskustan Juha Sipilän julistamaa toimeliaisuutta ja tekemisen meininkiä on hallituksella ollut ainoastaan silloin, kun ollaan työttömien kimpussa. Siinä hallitus on ollut erittäin yhtenäinen, rivit eivät ole rakoilleet. Mitäpä se haittaa, jos vähäosaisten sisäinen ostovoima pienenee.
Työmarkkinatukea on pienennetty pariin kertaan ja ansiosidonnaisen kestoa on lyhennetty. Työtä on otettava vastaan entistä kauempaa eikä haittaa, vaikka työssäkäyntikustannusten jälkeen menee miinukselle.
Hupaisaa oli, kun ensin lisättiin työttömän omavastuupäiviä kahdella ja sitten taas vähennettiin kahdella. Tätä vähennystä sitten osa hallituksen edustajista hehkuttikin kuin olisi pyörä keksitty uudestaan. Kyllä siinä ammattiklovnitkin joutuivat katselemaan jo pitkin nenän varttaan.
Kaikkine aktiivileikkauksineen hallitus etenee ihan kokoomuksen käsikirjan mukaan. Syntipukkeina pääsevätkin usein loistamaan viime kesän kesäteatterin jälkeen kyhätyn arvopohjahallituksen salkunkantoryhmän vastuuministerit.
Työministeri Lindström on aktiivileikkauksesta jo usein lohkaissut, ettei se mikään leikkaus ole. Toinen vastuuministeri Mattila on heitellyt aktiivitouhuista, että miksikäs ei. Kokoomuksessa on hymyt varsin herkässä, sillä ainahan hyödyllisiä idiootteja tarvitaan.
Aktiivimallia vastustavassa mielenilmauksessa esiintynyt salkunkantoryhmän puoluesihteeri yritti myös leimata kaikki työttömät saippuasarjoja katsoviksi sohvalla makaajiksi. Niinpä niin, gallupit meni, mutta salkut jäi.