Koko Suomen – ja Rovaniemen kaupungin – budjettikurista johtuvan varhaiskasvatuspalveluiden kehityksen seuraaminen on huolestuttavaa.
Jokaisen kunnan toimet ratkaisevat keskeisesti suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden, koska erityisesti lapsiin ja nuoriin kohdistuvat päätökset ovat merkitseviä sen suhteen, pysyykö Suomi sosiaalisen kehityksen huippumaana ja talouskasvun tiellä.
Lapin Kansan pääkirjoitus (23.7.) nosti aiheellisesti esille, mitä päivähoidon yksityistämisestä voi seurata huonoimmillaan: markkinat keskittyvät ja verorahat valuvat isojen pääomasijoittajien taskuun.
Myös yhteiskuntapoliittisesti tilanne haastaa kuntapäättäjiä, sillä talouskurin kannattajien vaatiessa budjettileikkauksia, saattaa käydä niin, etteivät vallassa olevat tunnista politiikkansa pitkäaikaisvaikutuksia tai halua ottaa niitä huomioon.
Laadukas ja saavutettava varhaiskasvatus on tae suomalaisen yhteiskunnan menestykselle – siihen panostetut eurot ovat sijoitus tulevaisuuteen. Varhaiskasvatuksessa tärkeätä on mm. pedagogiikka, oikein suhteutetut työntekijämitoitukset sekä turvallisten ja pysyvien ihmissuhteiden syntyminen. Mutta kuinka käy, kun kaupungit “tehostavat” toimintaa sekä ulkoistavat omaa tuotantoa?
Naisvaltaisella alalla yksityisen halvempi hinta ei synny tyhjästä; pohjapalkoissa on jo eroa pari sataa ja määräaikaiset työsuhteet ovat arkea.
Tiukkojen henkilöstömitoitusten seurauksena isoissa ketjuissa korkeakoulutetut ammattilaiset saatetaan laittaa hoitamaan esimerkiksi ruokahuoltoa tai siivousta, mikä on pedagogiikasta pois. Huolenaiheena ovat myös entistä isommat yksiköt, jotka eivät palvele kuin kuntapäättäjiä.
Kaupungit ja kunnat ovat paljon vartijoina siinä, antavatko ne varhaiskasvatuksen pörssiyhtiöiden hoitoon vai suosivatko kenties yhdistyksiä, omaa tuotantoa ja pienyrittäjyyttä.
Varhaiskasvatus on sukupolvi- ja tulevaisuuspolitiikan syvimpiä kysymyksiä, jossa lapsistamme näyttää tulevan voitontavoittelun välineitä ja naisvaltaisen alan työntekijöistä säästöjen maksajia.