Me viime vuosisadan puolivälissä syntyneet olemme sodan jälkeinen sukupolvi, joka on eläkkeellä.
Meistä lähestulkoon kaikki aloittivat työelämän jo 15-vuotiaana, koska perheiden toimeentulo sitä vaati. Isämme sotivat ja äidit hoitivat kodin, evakkoreissut ja talouden. Sitten tuli jälleenrakennuksen aika. Vanhempamme rakensivat tuhotun Lapin, jossa me lapset olimme mukana tavalla tai toisella.
Meidän sukupolvemme tehtävänä on ollut hoitaa vanhempiemme vanhuudenpäivät kunniallisesti. Työeläkejärjestelmä rakennettiin 1960-luvulla, jonka meistä jokainen on maksanut osana palkkaa.
Suuret ikäluokat ovat jo kaikki eläkkeellä ja tästä eteenpäin eläkevastuut vain helpottuvat rivien harventuessa. Eläkeyhtiöiden varallisuus on jo nykyisellään niin suuri, että omaisuuden arvo riittää hoitamaan velvoitteensa nykyisille ja tuleville eläkeläisille.
Huoli on ennen muuta nykyisten pienien työeläkkeiden ja kansaneläkkeiden taso, joka on matala. Indeksijäädytys on toimenpide, joka on leikannut eläkkeitä, ja joka heijastuu myös tuleviin eläkkeisiin. Yli 2000 euron eläkkeissä leikkaukset eivät tunnu, mutta toisin on ihmisillä, jotka arpovat roposiaan lääkkeiden ja ruuan välillä.
On edesvastuutonta tiedotusvälineissä ruokkia ikäluokkien välistä vastakkainasettelua. En ymmärrä, kenen intresseissä on luoda vastakkainasettelua tulevien eläkeläisten ja nyt eläkkeellä olevien välillä. Me mahdutaan kaikki samaan koriin.