Nykyhallituksen aikana virinnyttä bioinnostusta voidaan pitää Pohjois-Suomen hävitykseltä säästyneen luonnon kannalta uhkana. Erityisesti vanhojen metsien kohtalo huolestuttaa. Jos talousmetsiä on runsaammin kuin niitä ehditään "hoitaa", miksei edes säästyneitä alueita voitaisi jatkossakin ylläpitää monimuotoisina vaikkapa jatkuvan kasvatuksen avulla, jos hakkuiden lisääminen on kerran riutuvan valtiotalouden kannalta elintärkeää?

Korulauseista huolimatta avohakkuut, maanmuokkaus ja uudistusojitukset ovat yhä vallitsevia menetelmiä tehometsätaloudessa, jota myös avokätisesti tuetaan.