Tämän päivän keskusteluissa ja mielipiteitten esittämisessä pärjää se, joka huutaa koviten ja jolla on paras kaikukammio. Ylilyöntien ja riman alitusten määrä on tavaton. Vaalien lähestyessä optisten illuusioiden määrä vain lisääntyy.
Ennakkoluuloja pönkittävää materiaalia riittää. Taipumisharhassa linjat näyttävät vääristyvän. Oli päätös miten hyvä tahansa, siihen tyytymätön saa sen näyttämään toiselta. Kontrastiharhainen on samanaikaisesti kahta eri mieltä. Luulo on nykyisin tiedon väärtti.
Olemme eläneet yli varojemme luomalla monitasoisen ja laajan palvelusysteemin. Nyt kun pitäisi luopua jostakin tai laskea vaatimustasoa, äänen voimakkuudet ja vaikuttamiskeinot vain lisääntyvät.
Demokratia ei ole itsestäänselvyys. Siihen kuuluu myös vastuu. Kaikkialla on vain vaatimuksia ja oikeuksia. Säästövaatimuksia pidetään mahdottomina, vaikka pienemmälläkin tulisimme toimeen.
Onko oltava koulu joka kylällä, kun meillä on hyvät ja nopeat kuljetusjärjestelmät? Isommassa yksikössä on lapsilla enemmän valinnan vaihtoehtoja. Pitääkö uimahalli olla kylpytakkietäisyydellä? Onko ensilumen ladun oltava ilmainen, vai voivatko käyttäjät siitä maksaa jotakin?
Kuntalaiset odottavat palvelua entiseen malliin. Verotaso on kuitenkin tapissa. Valtiolta tulee entistä vähemmän tukea. Velkaa ottamalla siirretään vastuu jälkipolville tämän sukupolven ottaessa itselleen kaiken irti. Missä on oma henkilökohtaisen vastuunoton raja?
Harhaa vain on ihmiselo tänäänkin. Itsekästä ja omanapaista etujen ajamista seuratessa tulee vahvistuneeksi siitä, ettei yhteisen hyvinvoinnin aurinko pitkään aikaan nouse. Eikä se aurinko muutenkaan nouse eikä laske. Illuusio syntyy maapallon pyöriessä napa-akselinsa ympäri.
