Taksi- ja apteekkipalvelut edustavat yhteiskuntamme toimivia perusrakenteita ja näiden rikkominen taloudellisesti haasteellisina aikoina on riski. Näiden hiljaisten onnistujien roolia ei arjessa aina huomaa, mutta hädän hetkellä nämä ovat valmiina auttamaan.
Apteekissa saadaan hyvin ammattitaitoista palvelua ja hinnoille hyvin vastinetta. Haja-asutusalueella lääkäreiden saatavuus on rajallista, jolloin apteekkien rooli terveydenhuollon osana korostuu. Asiantuntijuuden merkitys säästöihin on osoitettu tutkimuksilla. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna lääkkeiden hinnat ovat laskeneet ja hyvin moni yllättyykin apteekin kassalla 50 euron seteli kädessä alle 10 euron hintaa. Etelä-Euroopan lääkehuollon jännittävyyttä ei kannata monistaa Suomeen vain muutaman euron säästöjen toivossa.
Juuri vapautetut taksiautoilijat auttavat usein meitä kuluttajia hankalassa tilanteessa; esimerkiksi muistisairaan ikäihmisen eksyminen palvelutalosta alipukeutuneena pakkaseen tai pienen alakoululaisen katoaminen koulutaipaleella aiheuttavat meissä huolta. Usein juuri taksit löytävät heidät ennen viranomaisia, koska silmäpareja on liikenteessä moninkertainen määrä.
Lapsen uskallamme myös laittaa turvallisin mielin taksin kyydissä taipaleelleen, joka ei kaikissa maissa ole itsestäänselvyys. Pikkujouluaikaan taksi huolehtii meidät lämpimään, jos olemme nauttineet liikaa glögiä. Vuodessa on vain muutamia tunteja, jolloin taksia joutuu odottamaan pidempään ja tämän takia koko järjestelmän muuttaminen ei ole perusteltua.
Molempia toimialoja tulee jatkossakin kehittää vastaamaan asiakkaiden muuttuvia tarpeita, mutta niiden toimivia osia ei tule rikkoa. Terveydenhuollon vapauttaminen kilpailulle toimii esimerkkinä päätöksestä, jossa säästöjen toivossa saimmekin toiminnasta tehotonta ja kustannukset moninkertaistumaan.
