Kemijärven kansalaisopiston kirjallisuuspiirissä aiheena oli kirjailija Reino Rinteen tuotanto. Hämmästelimme, miten ajankohtainen runo on "Hygieniahysteriaa" ("Anna minulle atomipommi", 1970). Tuskin edes valistunut kansalainen kiinnitti tuolloin erityistä huomiota muovipusseihin ja niiden ongelmiin. Nyt muovipussien ja ylipäätään muovin käytön ongelmat ovat maailmanlaajuiset ja huolestuttavat kaikkia. Rinne oli aikaansa edellä:
"Minä tuon sinä tuot he tuovat me tuomme joka päivä kauppaliikkeistä kestokääreitä. Niitä tulee ainakin kymmenen joka päivä jokaiseen suomalaiseen kotitalouteen. Emme asu elintason lastenkamarissa, menoamme elintason hullujenhuneessa. Muovikääreiden tuloa ei voi välttää, ja tämä on vain osa joka päivä jalkoihimme tulvivaa synteettistä kamaa.
Suomessa on 1,4 miljoonaa taloutta. Tuomme siis joka päivä 15 miljoonaa erilaista kestokäärettä kaupasta kotiin, teemme sen hygienian hyvässä nimessä. Mitä me sitten teemme, minne ne panemme?
Kun minä kysyin valintamyymälän tytöltä saisinko leivän ilman muovikäärettä ja lenkkimakkaran kietaistuna paperiin niin hän katsoi minua silmästä silmään, pudisti päätä: ” En ymmärrä mitä sanotte ”.
Miten suomalainen voi hävittää joka päivä 15 miljoonaa tarpeetonta muovia? Hautaamalla maahan? Varsin mahdotonta. Polttamalla? Miten se kävisi - talossa on sähkö- tai öljylämmitys. Toimittamalla kaatopaikalle. Niin niin.
Siellä ne poltetaan jos poltetaan.
Mutta suomalainen tietää jos tietää, muovista ei pääse eroon polttamalla. Muovi palaa mutta sen ”entsyymit” jäävät leijumaan ikuisesti ilmaan, vaeltamaan kuin vesi maapallon nerokkaassa kostutusjärjestelmässä. Me luomme synteettistä luontoa.
Suoritin kesällä 69 pistokoelaskennan Karhunkierroksen vaellusreitin varrella. Juumasta Jyrävälle johtavan polun pielistä tapasin joka kymmeneltä metriltä keskimäärin kaksi muovista tai muuta luonnossa hajoamatonta rasiaa tölkkiä pussia kassia kassinpalasta, kokonaisia rikkirevenneitä sadekaapujakin. Takuulla kukaan ei jaksa niitä koskaan kerätä, tuskin ajatella keräystä. Ihminen turtuu.
Suomen koteihin virtaa vuoden mittaan viisi ja puoli miljardia sellaista kaunista hygienistä kestokäärettä joiden myöhempi tehtävä on ainoastaan pilata saastuttaa tuhota ympäristöämme. Kymmenessä vuodessa kääre-esinemäärä kohoaa
55 miljardiin. Yleensä se on perhosmaisen kevyttä tavaraa, mutta jätteenä itsepintaista kuin synti. Ampuma-aseet ja atomipommit eivät ole vaarallisempia kuin kivat kestokääreet."
Kirjoittaja on Kemijärven kansalaisopiston kirjallisuuspiirin vetäjä.