Huonosti käyttäytyvät aikuiset – nykyajan vitsaus.
Toisten solvaaminen, piikittely ja panettelu somessa ja keskustelupalstoilla. Oman vuoron odottamisen tuska, kun aika lääkärille on myöhässä muutaman minuutin: ”Miksi tuo pääsi ennen minua vaikka minä tulin ennen sitä tänne! Kylläpä taas näkee tämän julkisen terveydenhuollon!”
Raivopäisyys liikenteessä ja hiihtoladulla: ”Pois alta, minä ensin! Menkää hitaat muualle hiihtelemään! Tööt tööt!”
Mistä ilmiö johtuu? Onko nyky-yhteiskunta vaikuttanut meihin aikuisiin niin, että emme enää osaa odottaa vuoroamme, kun monen asian saa nykyään niin nopeasti? Vai olemmeko jumiutuneet kaikkivoipaisuuskuvitelmaan, koska kukaan ei oikeasti voi asettaa meille rajoja, mikäli lakia ei rikota?
Syitä voi olla monia, mutta olen sitä mieltä, että huonosti käyttäytyvät aikuiset pitäisi laittaa kurssille, jossa heidät siedätetään jälleen siihen, että vuoroa osataan odottaa. Tai sitten kaikki, jotka kärsivät tästä odotuksen piinasta ja mielipidevapaudesta voisivat mennä itseensä ja tutkiskella tunteitaan ja käytöstään: miksi teen näin, mitä tunnen, miksi tunnen näin? Onko elämäni oikeasti kiinni muutamasta minuutista?
Voisiko elämän aikataulua hieman koettaa höllätä, jättää siihen varaa murtumisiin, jonottamisiin, odottamisiin, joihin emme ihan aina itse voi vaikuttaa? Aina voi tulla joku sairaampi, hitaampi tai meidän mielestämme väärän mielipiteen omaava.
Onhan meitä täällä maapallolla melkein kahdeksan miljardia, miksi ihmeessä juuri minun ja vain minun muutaman minuutin odottamiseni on niin kauhean piinaavaa tai miksi juuri minulla on oikeus arvostella naapuria tai hidasta hiihtelijää ja purkaa näin vihani ja turhautumiseni kanssaeläjiin?
