Lounais-Lappi

Autosuunnistusta voi harrastaa tavallisella perheautolla – "kuin sprinttisuunnistusta" totesi keminmaalainen Suunta 2000 -seuran puheenjohtaja

Autosuunnistuksessa kierretään kartalle merkittyjä reittejä, jonka varrelle ripoteltujen kylttien numerotunnukset kirjataan ylös.

Taina Nuutinen-Kallio
Autosuunnistusta voi harrastaa tavallisella perheautolla – "kuin sprinttisuunnistusta" totesi keminmaalainen Suunta 2000 -seuran puheenjohtaja

Suunta 2000:n puheenjohtaja Marko Vapa toimii kartturina, kun Leonid Izotov hyppää kuskin paikalle.

Taina Nuutinen-Kallio

Keminmaan Savotan Sannin piha täyttyy autoista. Suurimmaksi osaksi näistä menopeleistä ei päälle päin huomaa, että alkamassa on autourheilukilpailu. Harrastelijatasolla autosuunnistusta voi kisailla ihan tavallisella perheautolla.

Autosuunnistuksessa kierretään kartalle merkittyjä reittejä, jonka varrelle ripoteltujen kylttien numerotunnukset kirjataan ylös. Reitti pitää kiertää täsmällisesti. Ajan kulumista seurataan reitin varrelle sijoitetuilla tarkastuspisteillä.

–Lajissa aika ei ole niin oleellinen asia kuin se, että löytää kaikki rastit. Rastien puuttumisesta tulee 600 virhepistettä ja myöhästymisestä tulee yksi virhepiste sekuntia kohden. Rastin löytämättä jättäminen vastaa siis kymmenen minuutin myöhästymistä, selventää Einari Fyhr Autoliiton Kemin seudun osastolta.

Fyhrin mukaan autosuunnistuksessa tyypillisintä on, että rastit sijaitsevat suppealla alueella.

–Yleensä lähdetään pois isoilta teiltä ja pyöritään esimerkiksi teollisuusalueella. Reittikilvet ovat ennalta ilmoittamattomissa paikoissa. Et tiedä, missä reittiasemat sijaitsevat, ja niiden havaitsemisesta tulee se löytämisen riemu, Fyhr kertoo.

Fyhrin mukaan autosuunnistus, kuten ei tavallinenkaan suunnistus, ole periaatteessa vaikea laji.

–Huipuksi kehittyminen ottaa aikansa.

Taina Nuutinen-Kallio
Kakkoseksi ajoivat Tuomo ja Seppo Vainikainen.

Kakkoseksi ajoivat Tuomo ja Seppo Vainikainen.

Huipuista puheen ollen. Oululaiset Vainikaiset ovat siirtyneet autosuunnistuksen pariin rallimaailmasta noin kymmenen vuotta sitten. Tässä Meri-Lapin teillä kiertävässä kisassa voiton vievät Kaarlo ja Jyrki Vainikainen, kakkoseksi ajavat Tuomo ja Seppo Vainikainen.

–Laji ei vaadi suurta rahallista panostusta. Harjoituskisoissa voi ajaa siviiliautoilla, mutta oikeisiin kisoihin niillä ei ehkä kannata lähteä, Seppo Vainikainen toteaa.

Vainikaisen arvion mukaan Pohjois-Suomessa on noin kolmisenkymmentä autosuunnistusharrastajaa.

–Oikeita kilpailuja Pohjois-Suomessa on harvemmin, mutta järjestämme harjoitusajoja säännöllisesti. Ratamestarina toimivat harrastajat vuoron perään, hän toteaa.

Merilappilaisen suunnistusseura Suunta 2000:n puheenjohtaja Marko Vapa toimii kartturina, kun Leonid Izotov hyppää kuskin paikalle. Kaksikolla on allaan mielenkiintoinen menopeli, sillä he aikovat pyöritellä reitin läpi asuntoautolla.

–Juoksu- ja polkupyöräsuunnistus on jo tuttua, joten on kiinnostava kokeilla myös autosuunnistusta.

Jännityskerrointa lisää se, miten kartturi onnistuu kommunikoimaan ukrainalaisen Izotovin kanssa.

–Toivotaan, että Leonid pysyy ohjeissa.

Autosuunnistus ei periaatteessa vaadi samanlaista fyysistä ponnistelua kuin juoksusuunnistus. Silti Vapa saa hien pintaan kisan aikana.

–Auto juuttui kiinni lumeen, joten sitä piti työntää, hän kertaa.

Vapan mukaan autosuunnistus muistuttaa perusperiaatteiltaan sprinttisuunnistusta.

–Rastien kanssa piti olla tarkana, etteivät ne mene ohitse, hän toteaa.

Taina Nuutinen-Kallio
Autoliiton Kemin osaston Einari Fyhr järjesti autosuunnistuskisat Keminmaassa.

Autoliiton Kemin osaston Einari Fyhr järjesti autosuunnistuskisat Keminmaassa.

Taina Nuutinen-Kallio
Tällaisia olivat kerättävät rastit.

Tällaisia olivat kerättävät rastit.

Taina Nuutinen-Kallio
Näin tiukoista paikoista kuljettiin reitillä.

Näin tiukoista paikoista kuljettiin reitillä.

Taina Nuutinen-Kallio
Älä unohda laseja kotiin, kun lähdet autosuunnistamaan.

Älä unohda laseja kotiin, kun lähdet autosuunnistamaan.

Ei tulosta

Toimittaja kokeili autosuunnistusta ja huomasi, ettei se ollut ihan helppoa.

Kaikki uudet jutut kiinnostavat, joten kokeilimme puolison kanssa autosuunnistusta. Kummallakaan ei ollut kokemusta lajista.

Vaikka haastattelin Autoliiton Einari Fyhria ennen reitille lähtemistä, jolloin hän kertoi, millaista autosuunnistus on, olimme reitille lähtiessämme ihan pihalla.

Koska olen oravanpolkusuunnistuksen piirinmestari vuosimallia 85, päätimme, että minä toimin kartanlukijana ja puoliso on kuski.

Huono idea. Silmälasit jäivät kotiin, samoin hermot ja järki.

Päätimme vaihtaa osia.

Ei hyvä idea sekään. Kaasujalkani oli tähän lajiin turhan raskas, alkuun myös kykyni noudattaa kartturin ohjeita oli täysin puutteellinen.

Alkuun ajelimme suunnilleen kaikkien rastien ohi. Emme myöskään tajunneet pysähtyä väliaikoja mittaavalla asemalla.

Noin puolen välin kohdalla vasta tajusimme, millaisesta lajista on kysymys: rasteja etsitään suppealta pinta-alalta ja karttaan piirretyn reitin noudattaminen tärkeää. Autolla ei suinkaan ajeta pitkiä matkoja ympäri maakuntaa.

Autosuunnistus ei myöskään ole ralliautoilua eli vauhti kannattaa pitää maltillisena, muuten rastit saattavat vilahdella ohitse.

Taina Nuutinen-Kallio


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös