Louella tut­ki­taan humalan vil­je­lyä - Luon­non­va­ra­kes­kuk­sen hank­kees­sa on ta­voit­tee­na ko­ti­mai­sen tuo­tan­non käyn­nis­tä­mi­nen

Jarmo Leinonen (vas.) asentaa paalinaruja ja kiinnittää humalantaimia niihin. Toimialapäällikkö Jarmo Saariniemi tarkastaa paalinarua.

Kuva: Suvi Pirinen

Tervolan Louelle, Ammattiopisto Lappian viereiselle pellolle on noussut 48 pylvään ja niitä yhdistävien vaijereiden erikoisen näköinen rakennelma. Kahden vuoden kuluttua täältä päästään keräämään täyttä satoa humalankäpyjä. Louen tarha on perustettu osana Luonnonvarakeskuksen Hop up -hanketta, jonka tarkoituksena on suomalaisen humalantuotannon käynnistäminen.

–Meillä on 17 eri lajiketta tässä, osa niistä on täältä Pohjois-Suomen alueelta ja osa vähän etelämpää. Nyt testataan, että mitkä lajikkeet menestyvät täällä, ja niitä sitten aletaan viljelemään. Ja erilaisia viljelytekniikoita ja menetelmiä kokeillaan myös, kertoo Louen Lappian toimipaikkapäällikkö Jarmo Saariniemi.

Ammattimies Jarmo Leinonen vastaa erikoiskasvien kasvatusalueista, rakenteista, huollosta ja ylläpidosta Louen Lappiassa.

Kuva: Suvi Pirinen

Kotimainen tuotanto halutaan elvyttää

Humalalla on merkittävä osuus oluen valmistuksessa, sillä siitä saadaan juomalle ominainen katkeruus ja maku. Suomessa humalaa on viljelty vuosisatoja, mutta tuontihumalan takia viljely lähes katosi 1850-luvun jälkeen. Viimeiset vuosikymmenet humalaa on kasvatettu lähinnä kotipuutarhoissa koristekasvina ja näkösuojana. Pienpanimoiden määrän lisääntymisen myötä kiinnostus paikallisia raaka-aineita kohtaan on kuitenkin lisääntynyt 2010-luvulla.

Luke käynnisti Hop up -hankkeen tuottaakseen viljelyteknistä tietoa humalakäpyjen tuottamisesta Suomessa. Löytääkseen geneettisesti erilaiset ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan oluen tekoon parhaiten soveltuvat humalat, Luke on tutkinut lähes tuhat suomalaista humalakantaa. Geneettisen monimuotoisuuden, kemiallisen profiilin ja historiallisen taustatiedon perusteella koeviljelyyn on valikoitunut 21 humalakantaa. Louen tarhan lisäksi Lukella on viljelmät Piikkiön tutkimusasemalla sekä Järviseudun ammatti-instituutin Kurejoen toimipisteessä Etelä-Pohjanmaalla. Lisäksi hankkeessa on mukana joitakin yksityisiä viljelijöitä. Koeviljelmien avulla seurataan muun muassa sitä, miten eri humalakannat talvehtivat, lähtevät kasvuun ja tuottavat käpyjä. Viljelykokeiden tavoitteena on valita viidestä seitsemään viljelyllisesti ja oluenpanon kannalta parasta humalaa taimituotantoon.

Hankkeen toteutusaika on vuoden 2022 loppuun saakka.

Humalantaimien voi odottaa tuottavan täyden käpysadon kolmantena kesänään. Yksi köynnös tuottaa 0,5-1 kg käpyjä.

Kuva: Suvi Pirinen

Ensimmäinen talvi jännitti

Louen puolen hehtaarin koeviljelmillä kasvuaan aloittaa yhteensä 657 taimea, jotka istutettiin loppukesästä viime vuonna. Samalle koealueelle on istutettu myös Lappian hallinnoiman Luontokohtaamo – Metsä-, puutarha- ja eläinaiheiset oppimisympäristöt -hankkeeseen kuuluvia humalataimia.

–Olemme tehneet istutuskartan, joten tiedämme tarkkaan missä ovat minkin hankkeen taimet. Sillä tavalla pystytään seuraamaan ihan lajikekohtaisesti miten ne kasvavat ja menestyvät tässä, Jarmo Saariniemi kertoo.

Hieman jännitystä tuotti taimien selviytyminen ensimmäisestä talvesta.

–Jännättiin, kun syksy oli niin sateinen, että jos tulee kovat pakkaset kun maa on märkä, niin se voisi aiheuttaa ongelmia. Oli siellä taimien istuttamisen jälkeen muutama tapaus, että kun tuli routa ja kylmyys, ja siellä istutuskuopassa oli vettä, niin se oli nostanut ylös niitä taimia. Mutta ei niitä paljon ollut, Saariniemi muistelee.

Panimot kiinnostuneita

Nyt taimet ovat lähteneet kasvamaan hyvin. Tällä hetkellä käynnissä ovat tarharakenteiden viimeistelytyöt. Sähköpylväiden väleille viritettyihin vaijereihin kiinnitetään paalinaruja, joita pitkin humalantaimet lähtevät kasvamaan kohti korkeuksia. Jos kaikki menee suunnitellusti, kahden vuoden päästä taimet kurottavat jo viiteen metriin.

–Kun kasvit kasvavat täyteen mittaansa, niistä muodostuu ikään kuin seinä. Tuuli taas tulee lounaissuunnasta, missä on peltoja ja siksi melko aukeaa. Tutkimme tässä samalla teknisiä ratkaisuja, kuten että miten laitetaan vaijerit, jotta rakenne kestää tuulen.

Saariniemi uskoo, että kotimaiselle humalalle löytyy markkinoita.

–Lähellä sijaitsevista pienpanimoista ollaan oltu erittäin kiinnostuneita tästä kokeilusta. Täällä kasvaneet humalan kävyt saavat varmasti omanlaisensa pohjoisen maun, kun ne kasvavat valoisissa olosuhteissa.

Hankkeen loputtua Louen tarha tulee jäämään puutarhapuolen opiskelijoiden oppimisympäristöksi erikoiskasvien osalta

Kuuma ja kuiva kesä ei ole haitannut humalan kasvua. Louen turvepohjaisissa pelloissa on pohjavesi lähellä pintaa, joten kasvit eivät kuiva nopeasti helteilläkään.

Kuva: Suvi Pirinen