Yhdistetyn urheilija Otto Niittykoski lausui lokakuussa Hiihtoliiton mediatilaisuudessa tavoitteen. Hän aikoo haastaa ja päihittää lajin kotimaiset ikiveturit Ilkka Herolan ja Eero Hirvosen.
Herola, 30, ja Hirvonen, 29, toivottavat 24-vuotiaan Niittykosken enemmän kuin tervetulleeksi kärkikahinoihin.
– Pitkän, pitkän aikaa on pyöritty niin, että kaverina on ollut Eero tai ei ketään. Koko porukan kannalta olisi todella tärkeää, että maailman terävintä kärkeä lähelle saataisiin joku uusi suomalaisurheilija. Otolla on potentiaalia siihen, Herola painottaa STT:lle.
Mutta mihin muut suomalaislupaukset hupenevat, ja miksi matka kansainväliselle aikuishuipulle tyssää, vaikka Herolaa ja Hirvosta nuoremmista suomalaisista esimerkiksi Arttu Mäkiaho ja Perttu Reponen menestyivät erinomaisesti nuorten arvokilpailuissa?
Maajoukkueen päävalmentaja Antti Kuisma ei ota kantaa yksittäisten urheilijoiden ratkaisuihin, mutta avaa suomalaisten tilanteen isoa kuvaa.
– Osalla urheilijoista voi olla se, että aika nuoresta asti on tehty asioita tosissaan. Kun tullaan 25 vuoden ikään, on harjoiteltu kohta 15 vuotta ammattimaisesti. Ruuvi alkaa olla loppuun asti kiristetty, Kuisma sanoo.
Maajoukkuemiehet tasapainottelevat opiskelujen ja urheilun välillä. Osa on tehnyt urheilu-uran lomassa myös töitä, kuten Ounasvaaran Hiihtoseuraa edustava oikeustieteiden opiskelija Wille Karhumaa, joka piti välillä tauon urheilusta. Myös muilla riittää mietittävää ajankäytössään.
Juna menee nopeasti
Yhdistetyssä hallitsevat Itävalta, Norja ja Saksa, joita etenkin Japani ja Suomi haastavat.
Kuisma myöntää, että suomalaiset ovat jäljessä Keski-Euroopan urheilijoista jo ennen yhtään kisahyppyä tai hiihto-osuutta.
– Keski-Euroopassa maajoukkuetason urheilijat pystyvät urheilemaan ammattimaisesti lukiovaiheen jälkeen. He ovat täysin valtion leivissä ja keskuksissa ja saavat toimeentulon.
Mahdollisuudet myös vanhemmalla iällä tehtävään läpimurtoon ovat paremmat.
– Siellä voi nousta kolmekymppisenä maailman huipulle, kun aika on kypsä.
– Meillä tilanne on se, että jos et ole 20-vuotiaana maailman huipulla, juna on mennyt. On pakko lähteä opiskelemaan ja tehdä isoja valintoja. Menetämme paljon potentiaalisia tulevaisuuden menestyjiä.
Kuisma tietää, että opiskelun, työn ja urheilun yhdistämisessä raja tulee jossain kohdassa vastaan. Varsinkin, jos tavoitteet ladulla ja mäessä eivät täyty ja palkintona on vain köyhyysrajalla kituuttaminen.
– Meillä on tosi fiksuja urheilijoita, joilla on tavoitteita muunkin elämän puolella. Jos urheilussa on ollut vaikeaa, toimeentulo on ollut vaikeaa ja on ollut terveyshaasteita, on älyttömän helppo siirtää panokset opiskeluun ja muuhun elämään.
Valoisat kausinäkymät
Kuisma on tyytyväinen miesten ja naisten maajoukkueiden syksyn leirijaksoihin. Hän muistuttaa, että tuloksia pitää tehdä myös kilpailuissa, kun miesten maailmancup käynnistyy marraskuun lopussa Kuusamon Rukalla ja naisten maailmancup joulukuun alussa Norjan Trondheimissa.
Herola on mielissään, että koko maajoukkueporukka on nostanut tasoaan. Hirvonen on valmis luopumaan jopa olympiapaikasta, jos nuoremmat ovat parempia ja ansaitsevat matkalipun Milano-Cortinaan.
– Eivät Oton puheet ole vain uhoa. On todella positiivinen asia, ettei ole vain minä ja Ilkka, joiden voi odottaa pärjäävän. Olemme vetäneet junaa kohta kymmenen vuotta.
Jos on hektistä yhdistetyn miesten maajoukkueen urheilijoiden arki, sitä se on myös naisilla. Leipälajinsa lisäksi Minja Korhonen ja Heta Hirvonen aikovat osallistua tällä kaudella myös mäkihypyn naisten maailmancupiin ja tavoitella olympiapaikkoja.
Yhdistetyn maajoukkueen päävalmentaja Antti Kuisma on mielissään, kun 18-vuotias Korhonen ja 17-vuotias Hirvonen kokeilevat rajojaan, mutta itseään ei pidä väsyttää liikaa.
– Limitillä mennään tulevalla kaudella. Kausi pitää rakentaa järkevästi ja miettiä, mihin panostetaan ja missä kohti kautta. Kesäkauden mäkikisat ovat osuneet hyviin paikkoihin ja palvelleet yhdistetyn mäkihyppäämistä, Kuisma kertoi puhelimitse STT:lle.
Yhdistetyn naisten maailmancup on suppeampi kuin miehillä, joten kisoista vapaita viikkoja riittää käytettäväksi erikoismäen kilpailuihin.
Yhdistetyn naisten kilpailu ei ole olympiaohjelmassa, joten Hirvonen ja Korhonen tähtäävät Milano-Cortinaan erikoismäessä.
– He ehtivät kiertää kaksi viikonloppua mäkihypyn maailmancupia ennen kuin yhdistetyn naisten maailmancup alkaa, Kuisma laskeskeli.
– Kun yhdistetyn kausi alkaa, pitää olla todella tarkkana valintojen kanssa. Toivotaan, että mäkipuolen tarvittavat pisteet on kerätty siihen mennessä, kun yhdistetyn maailmancup alkaa.
"Tilanne on äärimmäisen hyvä"
Mäkipuolen lisäkokemuksesta on selvä hyöty yhdistettyyn, mutta hintana ei voi olla se, että väsyttää itsensä kesken kauden. Matkustaessa myös sairastumisriski on suurempi.
– Kaikilla menee raja jossain kohti jaksamisessa, Kuisma muistutti.
Hirvonen sijoittui toissa kaudella yhdistetyn naisten maailmancupissa 29:nneksi ja viime kaudella 20:nneksi. Korhonen on ollut maailmancupissa 25:s, 15:s ja 7:s, joten molemmat suomalaislupaukset ovat nousussa.
– Tilanne on äärimmäisen hyvä. Kesäkisat näyttivät, että he ovat pärjänneet mäkihypyn puolella aika hyvin. Se kertoo, että hyppäämisen taso on siellä, missä pitääkin. Olen tykännyt siitä, mitä olen nähnyt molemmilta naisilta, täällä Lahdessakin, viime viikon leirin päätteeksi tavoitettu Kuisma kertoi.
