Mitä pitää tehdä, jos joutuu jatkuvan koulukiusaamisen kohteeksi, eikä koulu saa kiusaamista loppumaan? Pohjois-Savon käräjäoikeuden tuomari Tiina Karppinen ilmoittaisi asiasta poliisille (HS 23.8.).
"Töniminen ei ole kiusaamista vaan pahoinpitely", hän huomauttaa ja moittii kouluja kiusaamisen sietämisestä liian pitkään. "Ei koulu voi olla saareke, jossa tehtyjä rikoksia ei ilmoiteta poliisille."
Karppinen vetäisi rajan siihen, että toiseen kosketaan fyysisesti useampaan kertaan. Hän soveltaisi poliisikorttia 15 vuotta täyttäneisiin. Sitä nuoremmat eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa oikeudenvastaisista teoistaan, joiden käsittely kuuluu sosiaaliviranomaisille. Karppisen mukaan koulu suojelee rikoksentekijöitä, jos se ei ilmoita kiusaajan tekemisistä poliisille. Hän kertoo kuulleensa rankoistakin teoista, jotka on jätetty koulun seinien sisälle.
Yhä useampi koulu tekee vakavista kiusaamistapauksista poliisiasian (LM 29.8.) viimeistään silloin, kun muut keinot on käytetty. Rikosprosessin ongelma on hitaus. Tuomio voi tulla vuoden kuluttua, jos sitä ylipäätään tulee. Tosin aina ei tarvita oikeusprosessia. Poliisi voi ohjata kiusaustapauksen sovitteluun, joka voi olla tehokkaampi kuin koulun sovitteluyritys.
Tutkimukset todistavat, että lapsuuden koulukiusaamiskokemukset vaikuttavat kiusattuun keski-iän jälkeenkin. Vuosien kiusaushelvetin läpi käyneillä on ei-kiusattuja heikompi terveys sekä enemmän ahdistusta ja masennusta.
Osa kiusatuista selviää kurimuksistaan "vammoitta", mutta vain harva unohtaa kokemansa. Sen sijaan kiusaajan muisti on tunnetusti lyhyt.
Vanhemmista ja jopa opettajista tuntuu löytyvän yhä niitä, jotka vähättelevät ongelmaa. Heistä kiusaaminen kuuluu lapsuuteen, eikä kiusaamista voi kitkeä koskaan kokonaan pois. Tällainen ajattelutapa on paitsi vahingollinen myös vastuuton.
Kiusaamiseen voidaan vaikuttaa, tästä löytyy koulukohtaisia esimerkkejä. Kiusaamisen eliminointi on ensisijaisesti koulun tehtävä, mutta jos koulu ei siihen kykene, poliisikortin kääntäminen on varteenotettava vaihtoehto. Tämän pitäisi koskea myös psyykkistä kiusaamista, missä kiusaaja rääkkää uhriaan sanoin, ilmein tai eristäen. Tällainen kiusaaminen täyttää usein vainoamisen tunnusmerkit.
Kiusaamista ei saa painaa villaisella, eikä sitä saa katsoa sormien läpi. Siihen on puututtava jämäkästi ja heti. Kiusaamista ei pidä hyväksyä missään muodossa, eikä se saa kuulua kenenkään lapsuuteen.