Lontoossa muistetaan tänään vuodentakaista Westminsterin terrori-iskua.
Kaupunki on vuoden aikana varautunut mahdollisten tulevien hyökkäysten varalta. Julkisia tiloja ja liikennettä on suojattu betonijärkäleillä tai teräsesteillä. Väliaikaisia esteitä, kuten piikkimattoja, on otettu käyttöön suojelemaan tiettyjä tilaisuuksia hyökkäyksiltä, joissa voitaisiin käyttää aseena ajoneuvoa. Turvallisuuden tunnetta on myös pyritty kohentamaan lisäämällä poliisin läsnäoloa.
Viisi ihmistä kuoli ja yli 50 loukkaantui miehen törmättyä autollaan jalankulkijoihin Lontoossa Westminsterin sillalla vuosi sitten. Hyökkääjäepäilty oli muslimiksi kääntynyt britti, jota tutkijat kuvailivat yksinäiseksi sudeksi. Hän kuoli poliisin luoteihin.
Tänään, iskun vuosipäivänä, sillalle voi viedä kukkia uhrien muistoksi. Tämän ja neljän muun Lontoossa viime vuonna tehdyn iskun muistoksi Lontoon kaupunki esittää 3D-installaation lauseesta #LondonUnited. Yleisö pystyy osallistumaan installaatioon sosiaalisen median välityksellä.
Professori varoittaa: Liika suojelu voi kostautua
Professori Jon Coaffee Warwickin yliopistosta varoittaa kuitenkin vainoharhaisuudesta ja liiallisesta hysteriasta, kun terrori-iskuilta pyritään suojautumaan.
Coaffee kertoo, että Lontoo on varautunut terrori-iskuihin jo 1990-luvun alusta sijoittamalla tarkastusasemia liikenne-esteitä ja teknistä valvontaa strategisiin kohteisiin. Lisäksi näkyvää poliisipartiointia on lisätty silloin, kun uhka on arvioitu suureksi.
Coaffee sanoo, että toimien tarkoituksena on luoda vaikutelma siitä, että tila on suojeltu kunnolla hyökkäyksiä vastaan. Kun tällaisia turvallisia vyöhykkeitä luodaan, varjopuolena kuitenkin on, että ihmisiä saattaa pelottaa käynti tällaisilla alueilla.
– Sen sijaan että toimet tuottavat turvallisuuden tunnetta, ne korostavat hyökkäyksen mahdollisuutta.
Coaffee varoittaa myös, että raskaasti suojatusta alueesta saattaa tulla pääkohde terrorihyökkäykselle, koska sinne tunkeutuminen olisi suuri propagandavoitto.
– Monella tapaa kaupunkeihin kohdistuvat uhkat johtuvat yhtä paljon poliittisista reaktioistamme terrorismin uhkaan kuin itse terrorismista. Kumpikin saattaa rajoittaa liikkumis- ja ilmaisuvapautta, jotka määrittävät elävää kaupunkia, Coaffee sanoo.