Tenojoen uusi, valtiotason vahvistusta odottava kalastussääntö testaa Juha Sipilän (kesk.) hallituksen maakuntahengen. Pian selviää, kuuntelevatko päättäjät paikallisia ja kunnioittavatko he ihan oikeasti paikallisten tahtoa.
Maa- ja metsätalousministeriön ylijohtaja Pentti Lähteenoja on antanut ymmärtää, että sopimus etenee maaliinsa nopeassa aikataulussa eli vielä kuluvana syksynä. Itse sopimus allekirjoitetaan jo tänään, mutta eduskunta käsittelee sopimuksen voimaansaattamislakia lausuntokierroksen jälkeen todennäköisesti marraskuussa. Uusien säädösten on määrä astua voimaan kesällä 2017.
Lähteenojaa ei tunnu häiritsevän asiassa se, että Tenojokivarressa uutta kalastussääntöä vastustetaan yksimielisesti, vieläpä molemmin puolin rajaa. Eikä tässä kaikki. Sääntöuudistuksen vastustajiin ovat liittyneet paikallisten lisäksi Lapin kansanedustajat ja Lapin liitto. Myös Finnmarkin valtiopäiväedustajat vastustavat uutta sääntöä, tosin ainakin osin eri syistä kuin suomalaiskollegat – ruijalaiset eivät halua rajoittaa lohen merikalastusta.
Suomessa vastustuksen syyt löytyvät paikallisten kalastusta ja oikeuksia rajoittavista sääntökiristyksistä. Utsjoella nähdään, että ne vaarantavat paitsi perinteisen pyyntikulttuurin myös jokivarren matkailuelinkeinon.
Sopimusta pidetään lisäksi epätasa-arvoisena. Se koskee vain Norjan ja Suomen yhteistä jokiosuutta, muttei 70 kilometrin pituista joen suuosaa, joka on kokonaan Norjan puolella. Tällä jokiosuudella on jopa 70 lohipatoa, kun yhteisellä vesialueella on alle 20 suomalaispatoa. On arvioitu, että kaksi kolmasosaa patosaaliista pyydetään Norjan yksin hallitsemalta Tenojoelta.
Kalalastukseen liittyviä kiristyksiä on perusteltu lohikantojen suojelulla. Perustelu on hyvä ja kannatettava, mutta se ei pyhitä nyt käytössä olleita sanelukeinoja.
Eduskunnan on hylättävä sopimus, jonka tilalle on neuvoteltava ajan kanssa uusi, paikallisia tyydyttävä kalastussääntö. Siihen asti voimassa on vanha sääntö tai jos Norja niin vaatii, vaikka sopimukseton tila. Uusiin neuvotteluihin on otettava mukaan vahva, paikallinen edustus.
Päättäjien on hyvä muistaa, että Teno, lohi ja niiden ympärille rakennettu matkailuelinkeino ovat elinehto paikallisille. Hekään eivät halua vaarantaa lohen tulevaisuutta. Punalihaisen pelastamiseen on varmasti löydettävissä keinot, jotka tyydyttävät sekä viranomaisia että paikallisia.