Lohen kalastuksessa on tapahtunut valtava muutos Lapissa kohtalaisen lyhyen ajan sisällä. Teno ja Näätämö olivat Suomessa pitkään ainoita jokia, joiden lohikanta oli riittävän vahva kalastajien tarpeisiin. Erityisesti Utsjoella koko matkailuelinkeino on nojannut lähes yksinomaan loheen.
Lohien määrä Tenossa on nyt vähentynyt ja Suomen ja Norjan viranomaiset ovat neuvotelleet uusien rajoitusten käyttöönotosta. Ehdotus uudeksi kalastussopimukseksi saatiin valmiiksi alkukesästä, mutta kiitosta sopimusesitys ei juuri saa. Tiukkoja rajoituksia puolustavat vain tutkijat.
Luken tutkija Eero Niemeläkin pohtii, ottivatko norjalaiset Suomen neuvottelijoista täydellisen niskalenkin (LK/PS 23.7.).Lakiehdotukset tulevat syksyllä lausunnoille ja ainakin Utsjoella on paljon väkeä, joka pistäisi sopimusesityksen Ö-mappiin. Kalastuspaineen vähentäminen tavalla tai toisella voi silti olla perusteltua.
Samaan aikaan kun kalastusta Tenojoella on tarkoitus rajoittaa lisää, lohien määrä Tornion- ja Muonionjoessa jatkaa kasvuaan. Luonnonvarakeskuksen kaikuluotainseurannan mukaan Kattilakosken laskurin oli 22. päivänä ohittanut 94 169 lohta.
Vuonna 2014 Kattilakosken ohitti 100 210 lohta, joten uuteen ennätykseen tarvitaan vielä noin 6000 ylävirtaan ponnistelevaa kalaa.
Simojoella lohia on tänä kesänä noussut synnyinjokeensa kutemaan jo 4 700, kun viime vuosina lohia on noussut kolmisentuhatta.
Mikään itsestäänselvyys Tornionjoen lohikannan elpyminen ei ollut. Takana on pitkä taistelu, joka lopulta johti lohien merikalastuksen aiempaa tiukempaan säätelyyn. Tornio-Muoniojokiseuran puheenjohtaja Kalervo Askan mielestä vuosi 2012 oli ratkaiseva. Silloin EU:n kalastusneuvosto puolitti Itämeren lohikiintiön reiluun 122 000 loheen (Maaseudun Tulevaisuus 25.7.).
Myös luonnon olosuhteet ovat olleet Itämerellä lohelle suotuisat. Leuto talvi mahdollisti aikaisen kutuvaelluksen ja toisaalta ruokaa, silakkaa ja kilohailia, on ollut lohille riittävästi tarjolla.
Väylästä on tullut muutamassa vuodessa merkittävä lohijoki järkevän lohipolitiikan ansiosta. Unelma lohien palauttamisesta Kemijokeen on sen sijaan edelleen pelkkä unelma. Hyvin harva nousulohi eksyy Isohaaran kalatielle ja nekin jotka kalatielle osaavat, eivät pääse juuri ensimmäistä patoa ylemmäs.