LM-sel­vi­tys: Suo­ma­lais-ve­nä­läi­nen kaup­pa­ka­ma­ri saa val­tiol­ta eniten avus­tus­ta, vaikka Venäjän mer­ki­tys Suomen vien­nil­le on las­ke­nut – Tähän on kui­ten­kin syynsä

Viennin edistämiseen keskittyvien kauppakamareiden valtionavustusmäärissä on suuret erot. Maksujen painotukset eivät myöskään mene täysin yksiin sen kanssa, miten merkittävä Suomen viennille on valtio, johon kauppakamari keskittyy.

Suurinta avustusta työ- ja elinkeinoministeriö on 2010-luvulla maksanut Suomalais-venäläiselle kauppakamarille (SVKK). SVKK:n saama avustus on myös kasvanut voimakkaimmin, ja summa on nykyisin yli kaksinkertainen toiseksi eniten avustusta saavaan Suomalais-ruotsalaiseen kauppakamariin (SRKK) nähden. Samaan aikaan moni muu maa on kirinyt Venäjän ohi viennin määrässä.

Lännen Media kävi läpi työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) vuosina 2010–2018 tekemät päätökset avustuksista, joita on annettu yhteisöille yritysten kansainvälistymisen edistämistä varten.

Tarkasteluun otettiin kauppakamarit, koska yritysten asioiden edistäminen on niiden sääntömääräinen tehtävä. Niillä on myös hyvin vakiintunut asema yritysneuvonnassa, minkä lisäksi kauppakamareiden toiminta on maasta riippumatta samankaltaista.

Vähiten valtionavustusta on jaettu Saksalais-suomalaiselle kauppakamarille (AHK). Suomen merkittävimpään vientikumppanimaahan keskittyvä AHK on vasta vuodesta 2017 saanut 100 000 euroa vuosittain.

Kyseistä avustusta on maksettu kauppakamareiden lisäksi esimerkiksi kulttuurituotteiden viennin edistämiseen keskittyneille toimijoille ja erilaisille alueellisille elinkeinoyhtiöille.

Yllä mainitut kolme kauppakamaria ovat ainoat, joille avustusta on myönnetty. Ministeriön mukaan ne ovat myös ainoat, jotka ovat viime vuosina tukea hakeneet.

SVKK:lla laaja toimeksianto Venäjällä

Kauppakamareiden pitää hakea valtionavustusta ministeriöiltä vuosittain erikseen, mutta varsinkin Venäjän ja Ruotsin kauppakamareille avustusta on myönnetty vuosikymmenten ajan. Naapurimaiden kauppakamareiden avustussummatkin olivat samaa suuruusluokkaa, kunnes SVKK:n avustuspotti kaksinkertaistui 2016.

Syynä oli, että TEM päätti tuolloin keskittää Venäjälle suunnattujen yritysten vienninedistämispalveluiden rahoituksen entiseltä Finprolta (nykyisin Business Finland) SVKK:lle. Käytännössä SVKK:n pitää järjestää vastineeksi Venäjän markkinoista kiinnostuneille muun muassa maksutonta yritysneuvontaa ja juridista neuvontaa.

Sekä SVKK:sta että ministeriöstä kerrotaan, että rahan vastineeksi saatuja palveluiden tuloksia seurataan erillisellä tulossopimuksella. Yleisavustusta ei ministeriön sääntöjen mukaan saa käyttää kauppakamarin taloudelliseen toimintaan, ja tätä ministeriö puolestaan valvoo seuraamalla tuensaajien taloustietoja.

– Ajattelen, että tämä on palvelusopimus, vaikka sitä kutsutaankin yleisavustukseksi. Meiltä tavallaan ostetaan nämä palvelut, sanoo SVKK:n toimitusjohtaja Jaana Rekolainen.

SVKK:n vuosikertomuksen mukaan noin 40 prosenttia sen toiminnasta katettiin yleisavustuksella. Suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin toimitusjohtajan Kjell Skoglundin mukaan SRKK:n saama noin 400 000 euron suuruinen avustus kattaa noin puolet yhdistyksen kuluista. Ruotsiin suuntautuneella kauppakamarilla on myös vastaavankaltaisia ehtoja kuin SVKK:lla.

"Tämä on ollut meille hyvä summa"

Ulkomaankaupan vientimaihin verrattuna eniten vastinetta suomalaiselle veroeurolle tarjoaa Saksalais-suomalainen kauppakamari.

AHK sai ensimmäiset avustukset valtiolta vasta 2017. Määrä on kolmesta kauppakamareista pienin, vaikka Saksa on ulkomaankauppatilastojen mukaan Suomen merkittävin vientikumppani. 100 000 euron vuotuinen avustus on noin 17 prosenttia yhdistyksen vajaan 600 000 euron kulurakenteesta, kun AHK:n tytäryhtiöitä ei oteta huomioon. Kauppakamarit kattavat toiminnastaan suuren osan muun muassa jäsenmaksuillaan.

AHK:n varatoimitusjohtaja Jan Feller kertoo, että AHK on saanut Saksan valtiolta vastaavaa avustusta useita vuosia.

– Tämä on ollut meille hyvä summa. Emme ole hakeneet tai hakemassa enempää ja saamme summalla katettua kustannuksia, joita tulee yleisestä tiedottamisesta, Feller sanoo.

Vertaamalla kauppakamareiden tukia vientimääriin voisi päätellä, että Venäjä on tuensaajana yliedustettu. Venäjän merkitys vientimaana on laskenut 2010-luvun puolestavälistä lähtien, osin maan taloudellisista, osin poliittisista syistä.

Kauppakamareiden edustajat kuitenkin toteavat, että valtioiden käytännöissä ja markkinoissa on eroja. Moni pitää vertailua perusteltuna mutta huomauttaa, ettei se anna koko kuvaa.

– Venäjällä varmasti tarvitaan enemmän neuvontaa vientisäädöksissä ja paikallisen lain tuntemuksessa, kun taas Saksa on osa EU:ta, sanoo Feller.

SVKK:n Rekolainen puolestaan huomauttaa, että kauppakamareiden sijaan pitäisi ottaa huomioon kaikki vienninedistäminen, jota kuhunkin kohdemaahan tehdään.

– Vastaamme yksin Venäjän kansainvälistymis- ja vienninedistämispalveluista, kun taas Business Finland Venäjällä toteuttaa investointien ja matkailun edistämiseen liittyviä tehtäviä.

Toisaalta Suomen kannalta merkittävissä vientimaissa toimii suomalaisia kauppakamareita, jotka eivät ole edes hakeneet toimintaansa avustusta valtiolta.

Linja koetaan reiluksi

Avustusmäärän eroista huolimatta yksikään kauppakamareista ei koe, että ministeriö olisi toiminnassaan epäoikeudenmukainen.

– Perustelut ovat meidän osalta riittävän selvät, toteaa Suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin Skoglund.

Toisaalta rahoituksen lisääminen parantaisi Skoglundin mukaan heidän tarjoamaansa neuvontaa. Hän arvioi, että suomalaisyrityksillä on kasvumahdollisuuksia Ruotsissa. Venäjän osalta samaa toteaa SVKK:n Rekolainen.

Maailman suurimpiin kuuluvan talouden, Saksan, osalta AHK:n Feller lisää, että parhaiten suomalaisyritysten vientiä kasvattaisi saksan kielen nykyistä parempi taito.

– On vanha sanonta, että Saksasta voi ostaa englannilla, mutta englannilla ei voi Saksaan myydä.