Metsähallitus aikoo ryhtyä myymään kausilupia metsäkanalintujahtiin niille, joilla ei ole vapaata metsästysoikeutta oman kunnan valtion maille. Tällainen oikeus on vain Lapissa, Kainuussa ja Koillismaalla asuvilla.
Jos riistavaltion aie toteutuu, parikymmentä vuotta sitten lopetettu kausilupien myynti alkaisi uudelleen jo tulevana keväänä. Myyntialueen ulkopuolelle jäisivät näillä näkymin vain Inari, Utsjoki ja Enontekiö.
Lapissa uudistusta ei katsota hyvällä (LK/PS 14.1.). Täällä pelätään, että koko jahtikauden ajan voimassa olevat kausiluvat kasvattavat vieraspyytäjien määrää ja vaarantavat maalintukannat. Muutoksessa nähdään myös eriarvoistavia piirteitä, kun Lapissa asuva ei voi ostaa kausilupaa naapurikuntaan, mutta etelässä asuva voi.
Metsähallitus perustelee esitystä metsästyslailla. Sen mukaan lupia myönnettäessä etusijalle on asetettava metsästäjät, joilla muutoin ei olisi kohtuullista metsästysmahdollisuutta. Lapissa perustelua on epäilty tekosyyksi, mikä on herättänyt arvailuja uudistuksen todellisista syistä.
Miksi kohtuullistamiseen tarvitaan kausilupa? Miksi siihen eivät riitä jo yleisessä myynnissä olevat vuorokausiluvat tai käytöstä poistettu viikkolupa?
Pohjoisessa asuvien vapaa metsästysoikeus eli niin kutsuttu lappilaisten oopperatalo on närästänyt jo pitkään paitsi etelän metsästäjiä myös päättäjiä. Oikeutta on vaadittu poistettavaksi jopa kansanedustajan suulla. Onko kausilupa uusin yritys tässä pelissä?
Pohjoisen maalintujahtiin ei tarvita yksittäiselle jahtiryhmälle korvamerkittyjä kausilupia. Sen sijaan metsästysmatkailulle jyvitetyt kausiluvat ovat tervetulleita.
Lapin jahtibisneksen ongelmana on ollut se, että alan yritysten on ollut vaikea myydä tuotettaan etukäteen eli taata asiakkailleen lupia syksyn jahtiin. Näin siksi, että jahtiajoista päätetään vasta riistakolmiolaskentojen jälkeen jahtikauden alla, jonka jälkeen luvat myydään loppuun paikoin pikatahtiin. Jäykkä jahtisäätely on käytännössä estänyt metsästysmatkailun kehittämisen. Ruotsissa tilanne on toinen, koska siellä lintuja ei lasketa ja pyyntiajat ovat aina samat.
Muutos on mahdollinen, mutta se vaatii uudenlaista asennetta riistabyrokraateilta, joiden on opittava luottamaan jahtiväen pyyntimoraaliin.
Mitä kausilupiin tulee, ne voitaisiin kohdentaa metsästysmatkailuyrityksille, jotka voisivat käyttää lupansa etelän metsästäjien hyväksi niin, että yksi lupa kiertäisi vuoropäivin tai -viikoin eri jahtivieraan taskussa. Rahasta tämä tuskin jää kiinni. Yritykset ovat varmasti valmiita maksamaan moisesta luvasta täyden hinnan.