Pohjoisimman Lapin maanomistusta ja maiden käyttöä on selvitetty useissa tutkimuksissa 1950-luvulta lähtien. Sen jälkeen kun YK:n Kansainvälinen työjärjestö (ILO) hyväksyi alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan sopimuksen vuonna 1989, on etsitty keinoja ratifioida tämä sopimus.
Monen hallituksen ohjelmaan on kirjattu, että selvitetään mahdollisuutta ratifioida ILO-sopimus. Nykyisen hallituksen ohjelmassa tällaista kirjausta ei ole, mutta silti hallitus käynnisti asiasta tutkimuksen edeltävien hallitusten tapaan.
Keskiviikkona julkaistussa Arktisen keskuksen tutkija Leena Heinimäen johtamassa tutkimuksessa pohditaan vastauksia erityisesti saamelaisten maa- ja osallistumisoikeuksiin sekä saamelaismääritelmään.
Yli 500-sivuisessa tutkimuksessa kerrotaan, millä tavalla muut valtiot ovat ratkaisseet samoja, alkuperäiskansojen oikeuksiin liittyviä ongelmia. Pohjoismaista Norja on ratifioinut ILO-sopimuksen, Ruotsi ei ole.
Tutkijoiden mielestä ratifioiminen on realistinen tavoite, mikäli poliittista tahtoa riittää. Ratifioiminen ei edellytä, että saamelaiset saavat omistusoikeuden maahan. Olennaista on, että saamelaiset pystyvät vaikuttamaan maiden käyttöön. Tutkijat painottavat kaivosten poronhoidolle tuomia ongelmia.
ILO-sopimuksen mahdollinen ratifiointi ei ole ainoa saamelaisten asemaan vaikuttava uudistus tällä hallituskaudella. Kokonaan uutena on noussut esille Pohjoismaisen saamelaissopimuksen hyväksyminen.
Molempiin sopimuksiin liittyy kysymys, miten saamelainen määritellään. Suomessa määritelmä on erilainen kuin Ruotsissa ja Norjassa. Kieliperusteen ohella saamelaiseksi voidaan luokitella henkilö, joka asiakirjojen mukaan polveutuu tunturi-, metsä- ja kalastajalappalaiseksi.
Tuoreessa tutkimuksessa pohditaan mahdollisuutta, että lainsäädännössä ei edes yritetä määritellä etnistä saamelaisuutta. Kysymys olisi vain siitä, kuka saa äänestää Saamelaiskäräjien vaaleissa. Henkilöille, jotka eivät täytä kielikriteeriä, mutta identifioivat itsensä saamelaiseksi ja harjoittavat perinteisiä elinkeinoja, turvataan osallistuminen perinteiseen maankäyttöön.
Ajatus ”kahden kerroksen” saamelaisista on pohtimisen arvoinen vaihtoehto. Ratifiointiyritykset ovat toistuvasti päätyneet umpisolmuun, joten uusia ajatuksia kannattaa tuoda esille ja harkita. Aihetta on tutkittu paljon, mutta ratkaisu on ennen muuta poliittinen päätös.