Meillä tapahtuu paljon eksymisiä ja katoamisia metsiin ja erämaihin. Tämä johtunee siitä, että marjastajat ja retkeilijät eivät riittävästi ota huomioon, mitä luonnossa liikkuminen vaatii.
Ensimmäinen tärkeä ehto on, että ilmoitat aina lähtiessäsi jollekin, minne menet ja mikä on tarkoitus. Oletko riittävästi varustautunut tarvikkeiden ja ruuan suhteen retkiä varten? Onko puhelin, tulitikut, kartta ja kompassi mukana?
Puhelin voi herkästi pettää virran ja kuuluvaisuuden osalta. Jos retkellä on useampi henkilö, tulee huolehtia siitä, ettei kukaan porukasta erkane. Jos tunnet täysin, että olet hukassa ja ilta ja yö painaa päälle, soita hätäkeskukseen. Jos varusteita yöpymistä varten on mukana, katso sopiva yöpymispaikka.
Itse kuulun pieneen retkiporukkaan (Antti Katekeetta,Tapani Pöyry ja Seppo Aho), joka vuosittain tekee vaelluksia eri puolille Lappia ja Norjankin puolelle. Tänä kesänä meidän retki kohdistui Koillis-Lappiin, Kemihaaran maisemiin, jossa viime vuosina on useita henkilöitä kadonnut. Retken motiivina oli arvioita, mikä voi siellä aiheuttaa eksymisiä ja katoamisia. Kämppäverkosto siellä on kohtalaisen hyvä ja luonto liikkumisen kannalta ei poikkea muista Lapin maisemista.
Arviomme mukaan merkittävä ero muihin Lapin retkeilyalueisiin oli se, että reittiviitoitus ja opastus lähes kokonaan puuttuvat. Siellä on paljon mönkijöillä ajettuja poromiesten työreittejä, joita retkeilijätkin mielellään käyttävät hyväkseen, mutta eivät tiedä, mihin ne johtavat, koska niitä ei ole kartoille merkitty.
Koska paine Kemihaaran kautta Saariselän ja Korvatunturin suuntiin ja päinvastoin kasvaa, vetoamme teihin Metsähallituksen ja opastuskeskuksen johtohenkilöihin, että ottaisitte ensi tilassa Koilliskairan reittien selkeyttämisen, viitoituksen ja opasteiden laittamisen ohjelmaanne. Näillä toimenpiteillä säästäisitte paljon etsintä- ja pelastuskustannuksia sekä voitaisiin säästää jopa monia ihmishenkiäkin. Muutoin ihmisten eksymiset ja katoamiset Koilliskairassa jatkuvat.