Tapojeni mukaan kuljeskelin pitkin kesää metsissä. Hilla-aikana vauhti vain kiihtyi. Yhden asian huomasin. Metsäkanalintuja ei näkynyt.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun tajusin, kuinka suuri kato on käynyt. Muistelin kaiholla aikoja kymmenien vuosien takaa, jolloin ojankorvet räpisivät ja rytisivät, kun linnut karkasivat kulkijaa.
Syksy tuli ja linnunpyynti alkoi. Kotikylän parkkipaikalla näin autoja, joissa oli useita kanakoiria ja viimeiseen taisteluvarustukseen pukeutuneita miehiä.