Ruotsi ja Suomi ovat kulkeneet monessa kohdin yhtä jalkaa. Kun Ruotsi rupesi rakentamaan nykyisen kaltaista hyvinvointiyhteiskuntaa, Suomi yritti tulla vähemmillä resursseillaaan perässä. EU:n jäseniksikin Ruotsi ja Suomi astuivat yhtä aikaa.
Molemmat maat ovat pysyneet myös sotilasliittojen ulkopuolella. Kansa ei halua sotilasliiton jäseneksi Ruotsissa eikä Suomessa. Yhteistyö Nato-joukkojen kanssa on silti molemmissa maissa arkipäivää.
Yksi olennainen ero maiden puolustuspolitiikassa silti on. Ruotsi rupesi 1990-luvulla ajamaan asevelvollisuusjärjestelmäänsä alas. Vuonna 2010 asevelvollisuudesta luovuttiin kokonaan.
Suomen linjassa ei ole ollut samanlaista muutosta kuin Ruotsissa. Suomessa on vakuutettu, että koko maata puolustetaan. Meillä on luotettu myös yleiseen asevelvollisuuteen. Ehkä suomalaiset muistavat Josif Stalinin sanat J.K. Paasikivelle ennen talvisotaa. Stalin muistutti: “Maantieteelle me emme voi mitään. Ettekä te voi sille mitään.”
Venäjä ei ole Neuvostoliitto, mutta Venäjäkin on sotilaallinen suurvalta. Viime vuosina Venäjä on omilla toimillaan muistuttanut, että se on valmis käyttämään sotilaallista voimaa, mikäli Kreml näkee sen tarpeelliseksi. Venäjä miehitti Krimin niemimaan ja taistelut Ukrainassa jatkuvat. Itämerelläkin on levotonta.
Ilmapiirin kiristymiseen on nyt herätty myös Ruotsissa. Länsinaapuri on päättänyt ottaa ensi vuoden alussa uudestaan käyttöön yleisen asevelvollisuuden. Arviolta 13 000 ruotsalaista saa kirjeen kutsuntoihin. Heistä 4000 valitaan koulutukseen. Jos vapaaehtoisia ei löydy tarpeeksi, käytetään pakkoa.
Myöhemmin koulutettavien määrää voidaan nostaa, mikäli siihen nähdään tarvetta. Sotilasta on pula.
Kapteeni Oscar Lassenius Suomen maanpuolustuskorkeakoulusta sanoo, että Ruotsin malli muistuttaa Norjan mallia. Norjassa palvelukseen otetaan 7000-9000 henkilöä vuodessa.
Ruotsin päätös osoittaa, että asevelvollisuudesta luopumisen todettiin olevan iso virhe. Pääministeri Stefan Löfvenin johtama sdp:n ja ympäristöpuolueen varaan rakentuva hallitus on muuttanut linjaansa selkeästi. Natoon Löfvenin hallitus ei Ruotsia halua. Mikäli sotilaallinen jännitys vielä kiristyy ja valta Ruotsissa vaihtuu, Nato-korttikin lyödään pöytään. Ruotsin porvarit ovat vahvasti Naton kannalla.