Eräänä viikonloppuna sen taas huomasin; lenkkipolulla oli muitakin. Ihmisiä, pariskuntia ja perheitä tuli vastaan tai kulki samaan suuntaan. Joku jopa epätyypilliseen suomalaiseen tapaan melkein hymyili. Jäällä oli hiihtäjiä, pilkkijöitä ja muita kulkijoita.
Ihmiset olivat kaivautuneet peittojensa alta ja lähteneet ulos. Vaikutti siltä, että kansa oli herännyt talviuniltaan. Juuri kun valonkaipuu meinasi käydä kohdallamme ylivoimaiseksi, olimme taas siinä hetkessä, kun meitä vallassaan pitävä pimeys on selätetty ja aurinko nousee ihan oikeasti horisontin yläpuolelle valaisemaan.
Vaikka me nykypäivän ihmiset elämmekin suureksi osaksi keinovalon ympäröimänä, olemme silti edelleen biologisia olentoja, joiden monet elintoiminnot virittyvät luonnonvalon mukaan. Valo vaikuttaa ihmisen sisäiseen kelloon, uni-valverytmiin, hermostoon sekä hormonitoimintaan. Valo virkistää, sillä sen avulla melatoniinin tuotanto aivojen käpylisäkkeessä vähenee, jolloin uneliaisuus meissä hälvenee ja yöunentarve normalisoituu.
Silminnähtävän auringonvalon avulla serotoniinin tuotanto puolestaan lisääntyy, ja se voi näkyä mielialan parantumisena. Ei siis ihme, että yksi vastaantulija melkein hymyili minulle. Valolla on vaikutusta aineenvaihduntaan ruokahalun ja makeanhimon vähentymisenä. Nyt siis saattaisi olla myös suotuisa hetki pienentää turhaa painolastia, jota usein kannamme sydämellämme – tai vyötäröllämme.
Auringonvalo tuo meihin ihmisiin energiaa ja yleistä tarmokkuuden tunnetta, jolloin myös liikunnallinen aktiivisuus meissä luonnostaan lisääntyy. Heti aamulla jaksaa tehdä asioita paremmin, kun on taas valoisaa. Töiden jälkeenkin ehtii vielä vaikka mitä, kun pimeys ei ota ihmisparasta otettaan jo iltapäivällä. Tekee mieli mennä ulos ja liikkua, siirtää elämäänsä pikkuhiljaa pihalle.
Osasyynsä tähän itsensä ulkoistamiseen saattaa olla siinä, että auringonvalon avulla myös sisäilmassa kauniisti tanssivat pölyhiukkaset tulee huomattua, puhumattakaan ikkunoista, jotka vielä joulukuun pimeydessä näyttivät kovin puhtailta.
Kevät on auringonvalon lisääntymisen vuoksi myös kaiken kasvun aikaa. Viherkasvit ikkunalla eivät näytä enää niin masentuneilta, vaan aloittavat taas kasvukauden. Lapset kasvavat vauhdilla ulos vaatteistaan ja varusteistaan. Itsekin voisi hyödyntää tämän otollisen hetken esimerkiksi ihmisenä kasvamiseen.
Onhan valosta haittaakin. Kohta koittaa nimittäin ne valoisat kesäyöt, kun ei millään malttaisi mennä nukkumaan. Ja tuleehan auringosta säteilyäkin, joka on suorastaan vaarallista liiallisesti annosteltuna.
Mutta nautitaan nyt hetki ihan kunnolla, varsinkin jos sinäkin kuulut siihen 30 prosenttiin väestöstä, joka kärsii kaamosrasituksesta.
