Ihmisen liikuntamotivaation sanotaan muodostuvan liikunnallisesta pääomasta eli niistä positiivisista kokemuksista, jotka liikunnasta hänelle kertyvät. Tähän pääomaan kuuluu neljä toisiinsa vaikuttavaa osa-aluetta, jotka ovat liikunta-aktiivisuus, liikunta voimavarana sekä tottumuksena ja liikunnalle suotuisa elämäntilanne.
Silloin kun ihminen on tottunut liikkumaan ja liikunta on elämäntapa, silloin liikunta koetaan voimavarana eikä kärsimyksenä. Ihminen voi myös kokea sisäistä tarvetta liikkua, sillä liikunta vaikuttaa dopamiinin eritykseen ja näin saa kehossa aikaan mielihyvän tunteen.
Toisaalta taas vaihtelevat elämäntilanteet ja ikä vaikuttavat liikunnan harrastamisen mahdollisuuteen. Nuoremmat liikkuvat ehkä enemmän ulkonäön vuoksi, iäkkäämmät ja viisaammat tiedostavat myös liikunnan terveyshyödyt, kun taas ruuhkavuosien aikana liikunta saattaa jäädä kaiken muun kiireen jalkoihin.
Joidenkin ihmisten liikunta-aktiivisuus lisääntyy silloin, kun liikunnassa käytetään omaseurantaa ja hyödynnetään teknologisia apuvälineitä. Minä kuulun tähän ryhmään, sillä kun sain lahjaksi aktiivisuusrannekkeen, minusta tuli saman tien aktiivinen.
Laite on tosi kätevä, sillä se tietää kertoa, että lähikauppaan on 1 067 askelta, postilaatikolle 59 askelta ja makuuhuoneesta keittiöön 17 askelta. Jos kipaisen yläkertaan, sinne on 23 askelta ja järven ympäri kun hölköttää, saa kerättyä 4 385 askelta.
Ajattelin, että jokaisena päivänä voisin kerätä vähintään 10 000 askelta, sillä sitä pidetään tutkimusten mukaan terveyden kannalta edullisena. UKK-instituutin mukaan suositeltava aktiivisuus on 9 000 askelta ja ihanteellinen aktiivisuus 13 000 askelta päivässä. Riittämättömän aktiivisuuden rajana puolestaan pidetään alle 5 000 askelta päivässä.
Kerran kyllä sain passiivisuusleiman. Se taisi olla se päivä, kun makasin sohvalla, luin kirjaa ja söin vihreitä kuulia. Olin liian pitkään ollut yhtäjaksoisesti inaktiivinen. Luulin, että lukeminen kannattaa aina, mutta tässä tapauksessa se ei pitänyt paikkaansa. Ilmeisesti laite ei sitten kuitenkaan mitannut käteni liikettä kuulapaketin ja suuni välillä.
Liikunnallista pääomaa voi jokainen meistä ajatella itseensä sijoittamisena ja säästämisenä. Vaikka oma talous ei olisi muuten kovin vahvoilla, liikunnallinen pääoma voi meillä jokaisella olla vankka ja hyvinvoiva.
Tuo passiivisuusleima jäi kyllä sen verran vaivaamaan, että seuraavana päivänä sijoitin liikunnalliseen pääomaani kipaisemalla järven ympäri ensin myötä- ja sitten vastapäivään. Tullessani takaisin kotipihaan huomasin miettiväni, että jos siirtäisimme taloyhtiössämme postilaatikoita kauemmas, yhdellä postilaatikkokäynnillä saisi sijoitettua itseensä enemmän.