Seuratoiminta on usein samanmielisten koppi sukupolvelta toiselle. Polkua kuljetaan ja tarinaa kirjoitetaan yksin ja yhdessä, jokainen vuorollaan. Kaikki joilla on vähänkin liitua, piirtäköön.
Kun lapsi astuu urheiluseuraan, voi siitä kehkeytyä elämänmittainen tarina. Aivan aluksi lapsen harrastaminen keskittyy itseen, oman kehon kokemukseen, siihen tutustumiseen sekä kehon muokkaamiseen vahvemmaksi ja kauniimmaksi. Oleminen ja itsetunto rakentuvat sille, miltä minusta tuntuu ja mille minä näytän. Minä olen yhtä suuri kuin nuori atleettinen kehoni. Ja niin on hyvä.
Harrastaminen saattaa nuoruudessa ja nuorena aikuisena muuttua maailman valloitukseksi. Soturin viittaa kantavat urheilijat ja valmentajat, kun tavoitteena on tehdä kaikkensa, saavuttaa ja olla parempi kuin muut. Mennään sinne, minne kukaan ei ole vielä mennyt. Minä vertailen itseäni muihin ja maailmaan ja etsin paikkaani. Ja niin on hyvä.
Soturin nälkä on kuitenkin pian tyydytetty, ellei tilalle kasva suurempaa merkitystä kuin yksittäisten taistelujen tai kunniamainintojen tavoittaminen. Iän ja kokemusten kautta syntyneen viisauden myötä huomaa, ettei maailmaa ole tehty valloitettavaksi vaan rakennettavaksi. Kasvu rivisotilaasta valtiomieheksi vaatii yhteisen hyvän palvelemista. Nöyrää pienten asioiden päivittäistä tekemistä.
Rikkain tähkä painaa päänsä alimmaksi. Minusta tulee yhtä suuri kuin yhteinen menestys. Vain ihmistä itseään suuremmasta voi jäädä jälki maailmaan. Ja niin on hyvä.
Urheiluseura tarvitsee monenlaisia tekijöitä ja toimintoja elääkseen. Aina ei tarvita paraatimarssia Uralille, mutta pysähtyäkään ei voi.
Onnea tai menestystä ei voi tavoitella pakolla, vaan sen on annettava tapahtua pienien arkisten ja yhteisten tekojen summana yli sukupolvien. Historiaa ei kirjoiteta hetkessä.
Seura voi tehdä kaltaisekseen, jos ymmärtää irrottaa itsensä omista toiveistaan, ettei ole keho, ei menestys eikä saavutukset, ei maine eikä kunnia, ei edes ihmiset ympärillään. Minuuden taakka on jätetty, eikä sitä enää ole. On vain osia ketjussa, ennen ja jälkeen. Henki asuu seurassa, joka on kuolematon. Ja niin on hyvä.