Onko sinullakin ystävä, puoliso tai työtoveri, joka ei ymmärrä omaa parastaan? Pelkäät, että sydänkohtauksenhan tuo saa, jos ei lopeta pitsan syömistä ja ala harrastamaan liikuntaa!
Hän väittää kyllä haluavansa liikkua, mutta ei tälläkään kertaa pysty lähtemään mukaan, koska on juuri saamassa syysflunssan. Töissäkin on ollut vähän rankkaa, ja vaikka ei olisikaan, niin lähin liikuntakeskus on kuitenkin turhan kaukana. Kyllähän sitä sitten lähtee, kun kevätaurinko taas paistaa. Paitsi jos on liian kylmä, tai sukset huoltamatta.
Oikeasti harva suomalainen on niin pihalla, ettei olisi selvillä liikunnan terveysvaikutuksista. Riskit ovat siis tiedossa, joten sydänkohtauksella pelottelu ei auta. Itse asiassa moni ajattelee, että olisihan sitä liikuntaa hyvä vähän harrastaa, ja osa jopa vakaasti aikoo sen tehdä. Ihmismieli on kuitenkin sillä tavalla hassu, että usein emme lopulta tee, kuten aioimme tehdä.
Mikä sitten tehoaisi? Aikomus ei vielä takaa haluttua käyttäytymistä, mutta ilman aikomusta tilanne on vielä hankalampi. Panostetaan siis aluksi siihen, että kaveri edes periaatteessa haluaa liikkeelle.
Tärkeää on, että ihminen itse oivaltaa, miksi liikkuminen voisi olla hyvä juttu. Sydänkohtauksen välttelyn ja muiden terveyssyiden lisäksi ihmisillä on lukuisia muitakin syitä harrastaa liikuntaa. Kaikki syyt kannattaa kirjata ylös. Tehokasta voi myös olla kuvitella itsensä tilanteessa, jossa liikunnasta on tullut säännöllinen tapa. Miltä oma elämä näyttää silloin? Olennaista on, että liikunnan hyödyt koetaan suuremmiksi kuin sen haitat, kuten siihen kuluneen ajan.
Kun aikomus liikuntaan on olemassa, pitäisi se vielä saada muutettua toiminnaksi. Onnistumisen avain on suunnitelmallisuus. Aivan ensiksi kannattaa asettaa tavoitteita. Tehokkaat tavoitteet ovat täsmällisiä, mitattavia, realistisesti saavutettavissa ja aikaan sidottuja. Tavoite kannattaa pilkkoa pieniin osiin. Jos tavoitteena on liikkua terveysliikuntasuositusten mukaisesti, aluksi voi päättää vaikka menevänsä pyörällä töihin yhtenä päivänä viikossa, kunnes kuukauden päästä määrän voi tuplata. Tahdonvoima väsyy samaan tapaan kuin lihas, joten ei kannata tehdä kerralla liian isoja muutoksia, ettei jo alussa uuvahda koko touhuun.
Myös liikkumisen esteet kannattaa kartoittaa. Monet arjen kiireessä hyviltä kuulostavat syyt muuttuvat tekosyiksi, jos niitä varten on ratkaisu mietittynä. Jos tavoitteena on mennä pyörällä töihin, mutta aamulla sataakin räntää, saattaa käsi hakeutua auton avaimille aivan huomaamatta. Tarvitaan suunnitelma. Pitää kaivaa etukäteen esiin kunnon ulkovaatteet ja tehdä mielikuvaharjoittelua siitä, kuinka supersankarimaisesti pyöräilee töihin läpi tuulen ja tuiskun. Naulakon viereen voi vielä muistutukseksi kiinnittää kuvan urheasta pyöräilijästä. Sosiaalinen tukikaan ei ole pahitteeksi, joten laittakaa yhdessä ketjut liikkeelle!
Fiksu hyödyntää suunnitelmien tekemisessä aikaisempia onnistumisia. Mitä kaveri teki oikein silloin, kun liikuntaa tuli vielä harrastettua? Entä miten hän on liikkumisen esteet aiemmin selättänyt?
Näillä eväillä siis kaverin avuksi! Vai olinko se sittenkin minä, jolle oli se flunssa tulossa? Ja töissäkin on kyllä tosi kiireistä…