Suorita arjessa, kehity vapaalla, aseta tavoitteita ja polta kynttilää molemmista päistä. Mitä pidempään onnistut välttämään loppuun palamisen, sen parempi olet.
Tuollainen asenne on meillä kulttuurisesti hyväksyttävää, mutta ei suinkaan ainoa oikea tapa elää. En aio kehottaa downshiftaamaan, mutta pysähdypä hetkeksi ajattelemaan sitä paikkaa maailmassa, jossa sinä voit rauhoittua, hengittää vapaasti, hymyillä ja herkistyä. Luulen, että ajatuksissasi pilkahti vettä, metsää, sinistä, vihreää sekä pehmeitä sävyjä ja muotoja. Kukaan tuskin hyppäsi neonvalojen välkkeeseen tai työpaikan avokonttoreihin.
Ajatuksesi paljastivat sinut: sinulla on luontosuhde ja vieläpä positiivinen sellainen.
Oletko ajatellut, muodostuuko luontosuhteesi lapsuutesi kokemuksista vai siitä hyvästä olosta, mitä ladulle, metsälle tai koiran kanssa lenkkipoluille työntyessäsi koet? Vai onko sinulle merkityksellistä se, että tuttu kyläyhteisö on suonut sinulle kunnian olla osa kylää ympäröivän luonnon vuotuiskiertoa marja- ja kalapaikkoineen?
Luonto koetaan nykyään tärkeämpänä hyvinvoinnin ja elämänvoiman lähteenä kuin koskaan aikaisemmin. Positiivisista hyvinvointivaikutuksista on saatu myös kovaa näyttöä. Metsän katselu laskee verenpainetta ja sykettä ja vaikuttaa stressihormoneiden määrään. Metsässä liikkuminen on luonnollista liikkumista ja tekee siksi ihmeitä tuki- ja liikuntaelimistön kunnolle. ADHD-lapset rauhoittuvat, koska metsän viriketulva on erilainen kuin rakennetussa ympäristössä, ja ADHD-aikuisilla pään kakofonia hiljenee avantoon pulahduksen myötä. Myös nuorten parissa yleistyviä masennusta ja ahdistuneisuutta kuntoutetaan luontoavusteisesti.
Luontoon liittyy myös paradoksi. Ihminen on älykkyytensä aallonharjalla ja luontomme kärvistelee kuudennen sukupuuttoaallon kourissa. Luontoa suojellaan enemmän kuin koskaan, mutta samalla luonnonvaroja hyödynnetään puolitoistakertaisesti maapallon kestokykyyn nähden. Luontokohteiden kävijämäärät ovat kasvussa, mutta siinäkin on paradoksinsa. On nimittäin tutkittu, että kahdessa sukupolvessa luonnosta, jota ihmiskäsi on muokannut, tulee "normaalia luontoa".
Meillä Suomessa metsämme maksavat suuren osan laskusta hyvinvointiyhteiskunnan kulissien ylläpitämiseksi. Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lähteenä metsä ei vielä nauti ansaitsemaansa arvostusta. Metsän terveyshyödyt ovat tasa-arvoisesti kaikkien saavutettavissa. Metsä on ylivertainen pilleripurkki, ja se, joka keksii miten euromerkki laitetaan kaikkien luonnon aiheuttamien välittömien ja välillisten hyvinvointivaikutusten perään, nostaa myös pystymetsän arvoa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
Päätöksenteosta puheen ollen, ensi kesänä liputetaan ensimmäistä kertaa Suomen luonnon päivänä. Myös silloin vaalin hyvinvointiani menemällä metsään.