Ihmiseen pesiytyy helposti muutosvastarinta-niminen loinen. Kun päätämme aloittaa uuden terveellisemmän elämän, päätämme olla hermostumatta lapsillemme tai arkeemme kohdistuu ulkoinen paine, josta selviytymiseksi tarvitaan muutosta, aloittaa muutosvastarinta työnsä.
Ekologisessa järjestyksessä dramaattinen muutos on uhka populaation selviytymisille. Puhuttiinpa sitten eläinlajien ympäristön muutoksesta, poliittisen ilmapiirin muutoksesta tai yksittäisen ihmisen elämäntapojen muutoksesta, lopputulos on usein sama. Liian dramaattinen muutos aiheuttaa kaaoksen. Populaatiot häviävät elinympäristön muuttuessa, mellakoita ilmestyy kaduille vastustamaan dramaattista muutosta politiikassa tai ihminen palaa vanhoihin tapoihinsa, kunnes taas vallitsee tasapaino.
Ihminen on tapojensa orja. Arki rullaa aamusta iltaan samaa rataa. Aamulla nouset ylös ja haet lehden laatikosta aamupalapöytään. Päivä lähtee huonosti käyntiin, jos lehti on jäänyt tulematta. Selkeä häiriö ohjelmoinnissa, stressiä pukkaa! Lapset ylös sängystä ja liikenteeseen, juniori hidastelee, hermostuttaa!
Töissä nälkä herättää klo 11, ja seuraava torkkuajastin kytkeytyy, kun on aika hakea juniori päiväkodista. Sitten ruuat, harrastukset, iltatoimet ja nukkumaan, päivästä toiseen.
Tähän vallitsevaan tasapainoon päätös elämäntapojen parantamisesta ja lupaus olla hermostumatta tuntuvat ylivoimaisilta haasteilta. Oma tahdonvoima kyseenalaistetaan, kun huomaat sortuvasi keksimään hyviä syitä olla lähtemättä lenkkipolulle tai huutavasi pää punaisena läheisillesi. Tuttu on helppoa ja autopilotti on ihmisen paras kaveri.
Jos muutos on liian suuri, muutosta aistivat palautejärjestelmät aktivoituvat. Nuo sadat järjestelmät väittävät meille, että tämä elämäntaparemonttisi tai ajatuksesi rauhoittumisesta ovat todella huonoja ja aiheuttavat vain enemmän ahdistusta. Paluu vanhaan alkaa näyttää todella houkuttelevalta. Päätös yksin ei riitä. Miten Muutosvastarinta häädetään poterostaan?
Vaikka arvostamme vakautta, silti mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos. Muutumme jatkuvasti, halusimme sitä tai emme. Kerron esimerkin. Juoksijoina olemme eläinkunnassakin ylivertaisia. Biologisesti kehomme on rakentunut jatkuvassa liikkeessä olemiseen kahden raajan varassa. Istumiseen kehoamme ei ole tehty. Istuva ihminen oli helppo saalis ja huono ravinnon kerääjä.
Nykyään istumme paljon enemmän kuin olemme liikkeessä. Istuminen ajaa kehomme kaaokseen, jota järjestelmämme pyrkii tasapainoittamaan muutoksilla, jotka ovat haitallisia toimintakyvyllemme ja terveydellemme. Nykyihminen ei pääse vaivatta kyykkyyn, ei osaa juosta tai kävellä oikein. Luonnollinen liikkuminen tuntuu pahalta, sillä keho ei enää osaa. Olemme pikkuhiljaa vakuuttaneet sille, että on oikein istua 12 tuntia päivässä ja liikkua tunti.
Jos haluat oppia uutta, muuttaa tapojasi, opettaa kehollesi tai mielellesi uusia entistä parempia toimintamalleja, tee se hitaasti. Sopiva muutosvauhti on vaivaiset prosentti viikossa. Hermostomme tarvitsee 10 000 hellää toistoa muutoksen automatisoimiseksi. Älä korjaa sitä, mikä ei ole rikki, vaan tuuppaa hellästi sitä, mikä tarvitsee muutosta. Keskity pieniin voittoihin joka päivä. Ennen pitkään saamme purettua Muutosvastarinnan pesän sitä herättämättä ja huomaamme pysyvämme rauhallisina, vaikka lehti ei aamulla tullutkaan.