Huh, olo on kuin norsulla posliinikaupassa, kun päätin tästä aiheesta kirjoittaa. Väärä ikä, naama ja sukupuoli.
Todellisuus on, että joitain poikkeuksia lukuun ottamatta miesten urheilu on arvohierarkiassa korkeammalla kuin naisten urheilu. Naiset voivat urheilla, jos muilta hommiltaan ehtivät. Ei sen ole niin väliä.
Mistä johtuu tämä ikiaikainen miesten korkeampi asema asiassa kuin asiassa? Kysymystä voi lähestyä ainakin biologisesta, sosiaalisesta ja psykologisesta näkökulmasta. Biologisesti on olemassa uroksia ja naaraita, sosiaalisesti miehiä ja naisia ja psykologisesti maskuliinisia ja feminiinisiä ominaisuuksia.
Jos pidättäytyisimme tässä mustavalkoisessa jaossa, menisimme metsään rytinällä. Vaikka vahvat stereotypiat perustuvat osittain todellisuuteen, osa niistä on myös yhteisen mielikuvituksen tuotetta. Ja kuitenkin jokainen meistä on yksilöllinen poikkeus säännöstä, niin biologisesti, sosiaalisesti, kuin psykologisestikin.
Se, mikä on biologisesti pysyvää ja totta ja mikä kulttuurin luomaa ja muuttuvaa, on helppo paljastaa nyrkkisäännöllä. Biologia sallii ja antaa loputtomasti inhimillisiä mahdollisuuksia, kulttuuri vastaavasti pakottaa tiettyyn malliin ja kieltää toisenlaisuuden.
Miten tämä urheiluun liittyy? Sana ”urheilla” on johdettavista sanoista uros, uroot, urho, urheat. Miesten hommaa siis. Miehille hurrataan ja maksetaan urheilussa enemmän, vaikka työmäärä ja panostus olisivatkin samat.
Moni pitää miesten urheilua absoluuttisesti parempana ja viihdyttävämpänä, vaikka miehet ovat fyysisesti vahvempia vain keskimäärin ja vain tietyn tyyppisessä voimassa. Naiset ovat vastaavasti keskimäärin kestävämpiä kohtaamaan rasitusta ja uupumusta.
Psyykkisesti urheilu toki suosii maskuliinisia ominaisuuksia, kuten suoraviivaisuutta, toimintaa, päättäväisyyttä, voitontahtoa jne. Nämä ovat luonnollisia ja siten myös hyväksyttäviä yksilöllisiä eroja. Huippu-urheiluun kuitenkin valikoituu perimältään kapea otos miehiä ja naisia, ja se luo illuusion suorituskyvyn ja ominaisuuksien kuilusta muuallekin elämään.
Huippu-urheilussa ei ole enää pitkään aikaan ollut merkittävää olympia-aatteen perusta eli itse suoritus ja osallistuminen, vaan sen arvo viihteenä ja rahana. Se tuo mukanaan kysynnän ja tarjonnan kylmät lait.
Usko siihen, mikä on arvostettua ja rahan arvoista, on sekin yhteisen mielikuvituksen tuottama sopimus. Sitä voidaan aina muuttaa. Muutos ei tosin lähde purnaamisesta tai osoittelusta vaan omasta toiminnasta. Kuluttajana sinäkin päätät, mihin rahasi viet.
Hienoja arvostusten muuttumisen merkkejä on nähtävissä urheilukentän sisällä, lähellä ja kaukana. Rovaniemellä tehdään tyttöfutiksen eteen pyyteetöntä yhteistyötä yli seurarajojen, jääkiekossa naisten toimintaan panostetaan yhä monipuolisemmin ja judoseurassa tytöt ja pojat harjoittelevat yhdessä, tietenkin.
Huippu-urheilussa Tokion olympialaisissa 2020 ensimmäistä kertaa käydään sekajoukkuein kamppailuun maailman ”herruudesta”. Sekin tapahtuu judossa, maailman suosituimmassa kamppailulajissa.
Maailmaa muutetaan, Eskoseni.
Lapin amk:n Liikunnan ja vapaa-ajan koulutuksen opettajat kirjoittavat tällä palstalla liikunnan, urheilun ja hyvinvoinnin ilmiöistä.