”Lapset, isoisä vie teidät murhakävelylle talousmetsään hyvinvointia hankkimaan!”
Jos jokaiseen sanaan liittyy tunne, edelliseen lauseeseen kietoutuu suuri osa tunneilmastosta luonnon arvoista.
Toiselle luonto on raaka-ainevarasto, toiselle henkisyyden tai hyvinvoinnin lähde. Tutkijat hämmentävät soppaa lisäämällä tietoa ympäristömme muutoksista. Tätä tietoa tulkitaan oman luontosuhteen kautta niin valtakunnan politiikassa kuin yksittäisissä arjen valinnoissa. Ymmärtämättömyys luontosuhteesta ja sen syntyperistä johtaa rajuun vastakkainasetteluun – ja sosiaalinen media laulaa.
Suurin osa ihmisistä on ymmällään, sillä räikeimmissäkin kannanotoissa molemmat kannat kuulostavat järkeviltä. Tuleeko esimerkiksi sutta suojella? Entäs supikoiraa? Entäs hyönteisiä?
Asian pohtimista voisi helpottaa tunnistamalla oman luontosuhteensa. Se voidaan määritellä karkeasti kahdella tavalla ihmiskeskeiseen ja luontokeskeiseen.
Ihmiskeskeisiin asenteisiin kuuluvassa utilismissa luonto on olemassa ihmistä varten. Oikeus omaisuuden kerryttämiseen oikeuttaa luonnonvarojen kestämättömän käytön. Luonto saastuu, mutta tulevaisuuden kuva on optimistinen. Teknologia pelastaa ihmiskunnan.
Humanismi uskoo myös älyn voittoon, mutta luonto nähdään toimeentulon sekä hyvinvoinnin lähteenä ja myös esteettistä tyydytystä tuovana paikkana. Luonnon tarpeeton hyväksikäyttö aiheuttaa humanisteille harmaita hiuksia. Ympäristöongelmiin suhtaudutaan kriittisesti.
Mystismillä on taas pitkä kulttuurillinen perimä. Luonto on pyhä ja itsearvoinen kunnioituksen kohde. Luontoa ei tule muokata tai hyödyntää. Luonto on henkinen koti ja se häivyttää ihmisen ja luonnon eroavaisuuden. Digiloikka ei tähän kuvaan sovi, sillä ihminen haluaa olla osa suurta jumaluutta.
Naturismi on luontokeskeinen asenne, jossa luonto nähdään itsearvoisena kunnioituksen kohteena. Ihminen ja luonto ovat samaa ekologista järjestelmää, jossa ihmisellä on velvollisuus huolehtia luonnosta. Naturismi painottaa eläinten oikeuksia, ja ihmisen on korvattava luonnolle ja elollisille olennoille aiheuttamansa vahinko. Naturismi voisi olla ratkaisu luonnon säilymiseen, sillä se edellyttää ekologista tietoa ja eettistä kehittymistä. Nyt kolkutellaan luonnonuskoa ja alkuperäiskansojen ajatusta luonnosta.
Näiden luokittelujen jälkeen voimme palata arkielämään, missä hyvinvointiyhteiskunnan rakenne on turvannut ihmisen perustarpeet, ja siksi luontoon suhtaudutaan usein nautinnon ja hyvinvoinnin lähteenä. Samaan aikaan luontoa kuitenkin myös pelätään ja siitä halutaan eristäytyä. Luonto meillä Suomessa on kuitenkin myös kansantaloudellisen hyvinvoinnin perusta.
Näistähän vastakkainasettelu helposti syntyykin.
Sen keskellä on yksi tosiasia: Luontosuhde ei katoa. Tulemme aina olemaan riippuvaisia luonnosta.
