Kilpailu opettaa meille elämää. Menestyminen elämässä vaatii älliä, taitoa, rohkeutta ja ahkeruutta. Se opettaa: ellet taistele, jäät pahnan pohjimmaiseksi. Elämä on rankkaa, epäoikeudenmukaista ja armotonta ja siitä huolimatta jokainen päivä on tehtävä parhaansa.
Kilpailu opettaa, että elämme hierarkkisessa maailmassa, jossa ei ole tasa-arvoa. Vain vahvat pärjäävät. Onko se hyvä vai huono? Ei ole, se on totuus, ja hyvä niin. Sillä vaihtoehto, tasa-arvoinen utopia, on paljon pahempi. Jos kaikki on tasa-arvoista ja jokainen on tasa-arvoinen, se tarkoittaa sitä, että millään, eikä kenelläkään ole enää mitään väliä. Ja kun mikään ei ole arvokasta, ei ole myöskään mitään, mitä tavoitella. Tämä meidän on otettava hyvin, hyvin vakavasti, sen historia on opettanut.
Kilpailu opettaa, että olemme erilaisia. Kuinka hienoa erilaisuus on! Kilpailu opettaa, että sinun on löydettävä vahvuutesi ja hallittava heikkoutesi selvitäksesi. Kaikkien panos ei ole yhtä arvokas. Toiset ovat tärkeämpiä ja heitä kannattaa suosia.
Kilpailu opettaa myös, että pärjätäkseen on tehtävä yhteistyötä, ja ollakseen kunniaksi itselleen, on kannettava korsi yhteiseen kekoon. Kilpailu opettaa, että ansaitaksesi paikkasi tässä maailmassa sinun on tehtävä työtä ja uhrauksia. Mitään et ole ansainnut ilmaiseksi.
Elämä on ihme. Tätä ihmettä on syytä kunnioittaa. Kuolemaa ei pidä pelätä, mutta sitä pitää osata vältellä. Kilpailu on symbolisesti taistelua elämästä ja kuolemasta. Ne, jotka ovat valmiita lyömään itsensä likoon, palkitaan. Ei heti, mutta ennen pitkää.
Olitpa lapsi, nuori tai aikuinen, elämänohje on sama: Ota itseäsi niskasta kiinni. Petaa petisi ja tee se hyvin. Älä usko tuuriin tai sattumaan, äläkä missään nimessä saavutettuihin etuihin. Ansaitse itsekunnioituksesi päivittäin. Usko vastuuseen, älä vapauteen ilman sitä. Usko velvollisuuksiin, älä oikeuksiin tai moraaliseen ylemmyyteen. Sillä sinä ja minä olemme petoja ja moraalinvartijat susia lampaiden vaatteissa. Sen elämä opettaa.
Elämä on järjestyksen ja kaaoksen välillä tasapainoilua, jossa jokaisen on kannettava oma ristinsä. Äläkä siis missään nimessä tee toisten puolesta jotain, minkä he pystyvät itsekin tekemään, tai anna ansiotta mitään. Se on ihmisyyden varastamista.
Kun lapsi kaatuu, anna hänen nousta itse ylös. Kun teini tunaroi, älä silitä, äläkä selitä hänen puolestaan. Kun aikuiset huutavat torilla loppumattomia oikeuksiaan, näytä heille, miten velvollisuuksien täyttäminen johtaa parempiin tuloksiin. Tämän kaiken kilpailu opettaa.
Kilpailu ei ole pelkästään hyvästä tai pahasta. Kilpailu on. Hiukan vähemmän äidillistä empatiaa maailmaan ja tilalle hiukan lisää vaativaa isänrakkautta, niin pärjäämme kaikki paljon paremmin. On parempi olla soturi puutarhassa, kuin puutarhuri sodassa.
Lapin ammattikorkeakoulun liikunnan ja vapaa-ajan koulutuksen opettajat kirjoittavat tällä palstalla liikunnan, urheilun ja hyvinvoinnin ilmiöistä.