Valmennusosaamisen kritisoiminen on helppoa. Sen huomasit, jos edes sivusilmällä seurasit juuri päättyneitä jääkiekon MM-kisoja. Jos et ollut mukana tuossa kilpalaulannassa, voitkin siirtyä lukemaan lehdestä jotakin oikeasti kiinnostavaa.
Se, millä osaamisella kritisoitiin valmentajien toimintaa, on mielenkiintoista. ”Valevalmentajan” paljastamisesta on tullut jokamiehen oikeus. Siihen soppaan voi jokainen antaa oman ”asiantuntevan” mausteensa. Välittämättä seurauksista, tottakai.
Kun kritiikin kärjessä ovat urheilutoimittajat, muut valmentajat ja nk. valmennuksen asiantuntijat, on syytä olla aidosti huolissaan valmennusosaamisesta. Ja nyt en tarkoita kritiikin kohdetta.
Sosiaalisessa mediassa, ymmärrettävästi, tunteet saavat vallan. Hevosmiesten uutistoimistot tarjoavat täsmälääkkeitä, jotka lähinnä hymyilyttävät. Ainakin niitä, jotka ymmärtävät valmentajan ammattitaitovaatimuksista edes jotakin.
Suomalaiselle valmennusosaamiselle on määritelty viimeisten vuosien aikana perustellut osaamisvaatimukset. Niihin voit perehtyä Olympiakomitean uusituilla verkkosivuilla.
Niistä muuten on kiittäminen sitä paljon parjattua huippu-urheilun muutostyötä. Juuri sitä työtä, jonka kritisoimisen etunenässä olivat taas kerran tahot, jotka siihen vähiten osallistuivat tai perehtyivät.
Se, millaisella osaamisella suomalaista urheilijan polkua kannattaisi tukea, on varsin vakuuttavaa luettavaa. Milloin tai missä laajuudessa tämä päivitettyyn tietoon perustuva osaaminen tulee näkyväksi arjessa, siihen voit sinäkin vaikuttaa.
Vanhempana voit perustellusti vaatia lapsuusvaiheen valmennukselta vieläkin enemmän, juuri oman lapsesi kannalta. Se, miten ohjatussa toiminnassa erityisesti tuetaan lapsen tai nuoren ihmisenä kasvua, kuulumisen tunnetta tai itsensä kehittämisen taitoja urheilijana kehittymisen tai lajiosaamisen rinnalla, avataan osana valmennusosaamisen linjauksia.
Valmentajana taas näihin kannattaa perehtyä ainakin siksi, että tiedät, mitä valmentaminen vaatii osaamisena. Myös sinun lajissasi tai juuri sinun urheilijoidesi kanssa. Tämän jälkeen voitkin miettiä, mitä valmentaja-sanan käyttäminen ”aikuisten oikeasti” edellyttää. Tai onko se ”mun juttu”?
Oma urheilu-ura ei muuten kuulu näihin osaamisvaatimuksiin. Kuten ei omakohtainen kokemus sydänsairaudesta kuulu kirurginkaan ammattitaitovaatimuksiin.
Valmentajan osaamistarpeiden keskiössä ovat valmentajan omat voimavarat, valmentajan ihmissuhdetaidot, urheiluosaaminen ja itsensä kehittämisen taidot. Valmennusosaamisen kerryttämiseen on monta tapaa. Mutta kun hissi on epäkunnossa, kannattaa käyttää portaita. Ennen sitä kannattaa tietää, minne haluaa mennä.
Pessimisti ei pety ja jos tieto lisäisi tuskaa, olisi luontevaa nähdä tilanteen jatkuvan samanlaisena myös lähitulevaisuudessa. On toinenkin tapa katsoa tulevaisuuteen. Presidentti Mauno Koivistoa lainatakseni ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin”.