Aina kun olemme tekemisessä lasten ja nuorten kanssa, kannamme vastuuta kasvatuksesta. Siitä ei voi irtisanoutua kukaan. Urheiluseurakaan ei ole olemassa vain urheilua varten, vaan elämää varten.
Urheiluseuroissa ilmenee kaikkia samoja ihmistenvälisiä ilmiöitä, kuin muussakin yhteiskunnassa. Myös niitä vähemmän toivottavia. Häirintää, kiusaamista, väkivaltaa, syrjintää. Olitpa lapsi, nuori, aikuinen tai vanhempi, joka kohtaa jonkinlaista häirintää, muista, et ole yksin. Mitä isompi ja intohimoisempi sakki, sitä varmemmin eripuraa ja ongelmia esiintyy.
Väestöliitto ja suomalainen urheilukenttä ovat rakentaneet valtakunnallisen hankkeen, jonka päämääränä on ennaltaehkäistä ja vähentää kiusaamista, seksuaalista häirintää ja väkivaltaa urheilussa. Et ole yksin (etoleyksin.fi) on ensimmäinen kohdennettu tukipalvelu, josta urheilun parissa toimivat saavat apua. Samalla vahvistetaan lasten ja nuorten itsemääräämisoikeutta sekä lisätään vanhempien ja valmentajien tietoa nuorten kokeman väkivallan ja häirinnän ehkäisystä.
Lienee päivän selvää, että esimerkiksi kiusata ei saa ja aikuisten on puututtava häirintään välittömästi, missä tahansa sitä tapahtuukin. Usein kasvatuksessa unohtuu kiusatun oma kyky suojella itsestään; minua ei saa kiusata. On opittava sanomaan ”Ei”. Ei tarkoittaa pohjimmiltaan, että jos et lopeta, siitä seuraa jotain ikävää. Muuten se ei tarkoita mitään.
Olisi tietysti mukavaa, jos kaikilla olisi vain kivaa eikä koskaan ikävää. Kovin realistista se ei taida olla. Itsensä suojelemisen perusta ikävissä tilanteissa on pienimmän mahdollisen voiman käyttäminen.
Mutta entä sitten, kun ohjeet, kehotukset eivätkä käskyt tehoa? Jos sinuun käydään käsiksi, saatko tintata? Saako lapselle sanoa, että saa tintata? Saako sanoa ääneen, että se on oikein, vaikka on väärin?
On hyvä osata sanoa ”Ei” ajoissa ja niin, että sen takaa heijastuu kyky puolustaa itseään. Tällaista kaukaa aistittavaa vahvuutta meidän on hyvä lapsissa ja nuorissa kasvattaa. Häiritsijät haistavat heikkouden ja turmelevat kaiken, mistä ei huolehdita.
On tunnettava omat rajat ja viestittävä ne muille. Rajat luovat turvaa.
Urheiluseuroissa tunnustellaan monella tapaa fyysisiä ja psyykkisiä rajoja, murretaan niitä ja puolustetaan. Kasvatetaan yhdessä nahkaa, kykyä ja reviiriä toimia aina vain kovemmissa ja haasteellisemmissa olosuhteissa. Vähän skrupua pintaan tekee ihmisestä ihmisen.