Olen jo 80 vuotta joutunut näkemään, kokemaan ja kuulemaan ihmisen ahneutta sekä piittaamattomuutta laista, käytöstavoista tai moraalista.
Thaipoimijoiden riisto ja suuryrityksen urakoitsijan luonnonsuojelurikokset Kainuussa vertautuvat muistissani siihen, mitä suuryritysten, kuten UPM:n omistama Pohjolan Voima teki 1940-luvulla Kemijoella. Siellähän täysin moraaliton teko tehtiin jättämällä rakentamatta lupaehdoissa vaaditut kalaportaat Isohaaran voimalaitokseen, jota enoni oli rakentamassa.
Poliitikkoja ja julkisen hallinnon päättäjiä voideltiin samaan tapaan kuin nykyisinkin. Vanhaan aikaan olin itsekin silloin tällöin vierailemassa Jumiskon kerhoilla, joissa päättäjille kerrottiin voimalaitosten siunauksellisuudesta koko Suomella.
Minultakin vietiin jokien runtelun takia mahdollisuus harjoittaa isieni tavoin lohen kalastusta ja jalostusta – tämä jäi korvaamatta täysin. Luontoarvojen pilaamisesta ei puhunut kukaan.
80 vuodessa on edistytty EU:n luontodirektiivien ansiosta, mutta esimerkiksi ministerinä toimineen Paula Lehtomäen haastattelu metsäalan toiminnasta (HS 25.8.) antaa toivottoman kuvan poliitikkojen kyvystä estää kansalaisten yhteiseen etuun kohdistuvaa rivoa toimintaa. Eikä tv:n aamulähetyksessä (26.8.) hallituspuolue perussuomaisten edustaja kyennyt, eikä halunnut nähdä metsää puilta, eikä tuomita alaa vaivaavia lain vastaisia tekoja.
Kun olen nähnyt työtovereideni, asiakkaitteni, alihankkijoitteni ynnä muiden joutuneen käräjille, vankilaan ja myyneen lähiomaisensa, työtoverinsa ja ystävänsä edun saadakseen itselleen etua, on uskoni liikemiesmoraalin paranemiseen hiipunut iän mukana.
Marjayrittäjä Kriston ja hallintoneuvos Soraisen lahjontatapauksesta voidaan sanoa, että järjen vastaista on käytäntömme, että liike-elämässä sallitaan jopa tuhansien eurojen lahjamatkoja, esinelahjoja ja muita ilman vero- tai muita seuraamuksia. Miksei tähän saada tolkkua?