Pääkirjoitus

Liikaa vas­tuu­ta ken­täl­le

Vaelluskalojen tulevaisuuden turvaaminen vei lainlaatijalta kaiken huomion. Kalastus on Saimaalla erilaista kuin Inarilla ja Lokassa.

Enontekiön, Inarin ja Utsjoen asukkailla on ollut tähän asti oikeus saada Metsähallitukselta korvauksetta lupa kalastaa valtion vesillä. Lupa ei ole rajoittunut kotikuntaan. Esimerkiksi enontekiöläinen on saanut ilmaisen luvan kalastaa myös Inarin ja Utsjoen kalavesillä. Lupaa on pitänyt hakea erikseen.

Uudessa kalastuslaissa valtio karsii paikallisten oikeuksia. Lupa kalastaa korvauksetta ei koske enää lohen ja taimenen nousualueita Teno- ja Näätämöjoen, Tuuloma- ja Paatsjoen eikä Tornion ja Ounasjoen vesistöissä.

Ylä-Lapissa kalastusoikeuksien karsimista on vastustettu. Kalastusoikeudella on ollut pohjoisten kuntien asukkaille huomattava taloudellinen merkitys. Oikeutta on pidetty tavallaan "osana pohjoisen kulttuuriperimää".

Uudistus tuottaa ongelmia myös kalastuksen harrastajille. Perhokalastaja Ari Savikko Inarista kertoi loppuviikosta, etteivät ihmiset tiedä lupakäytännöstä tarpeeksi (LK/PS 28.5.). Ulkopaikkakuntalaiset ovat jo saaneet maksullisia lupia Näätämöjoelle, mutta paikalliset kalastajat eivät tiedä joelle pääsystä.

Uuden lain mukaan Metsähallitus myöntää kuntalaisille erilliset luvat lohen ja taimenen nousualueille. Metsähallituksen erikoissuunnittelija Pekka Keränen kertoo, ettei tarkempia määräyksiä ole vielä saatu. Nyt mennään sen perusteella, mitä on tiedossa. Kalastuskausi alkaa keskiviikkona.

Lainsäädäntöneuvos Heidi Alirannan mukaan maa- ja metsätalousministeriö antaa asetuksen erillisluvista tämän vuoden aikana.

Lainlaatija on saattanut tarkoittaa hyvää, mutta kehnon valmistelun takia lupien myyjät, valvojat ja jopa Lapin ely-keskus ovat hankalassa jamassa. Kentällä pitäisi olla jo yksityiskohtainen tieto lain sisällöstä ja vaikutuksista lupien myyntiin.

Uudessa laissa korostuu halu turvata vaelluskalojen tulevaisuus. Se on hyvä tavoite, mutta monen kalamiehen mielestä painotus on johtanut käytännön tasolla ongelmiin. Kalastuslaista on tehty ennen kaikkea suojelulaki.

Esimerkiksi luontaista taimenkantaa suojellaan niissäkin vesistöissä, joissa taimenkanta on täysin istutusten varassa. Verkkomäärää koskevat rajoitukset olisi parempi säätää vesistökohtaisesti. Kalastajat Lapissa valittavat, että halu turvata vaelluskalojen tulevaisuus on kaapannut lainlaatijan koko huomion. Olisiko muutaman lobbarin sana painanut lain valmistelussa kohtuuttoman paljon?