Sanotaan, että tyhmä ei ole se, joka pyytää (liikaa), vaan se, joka maksaa. Tosin sanonta ei päde sähkönsiirtobisnekseen, missä asiakas joutuu maksamaan pyydetyn hinnan paitsi sähköstä myös päättäjien tyhmyydestä.
Sähkönsiirtoyhtiö Caruna suututti sekä kansan että päättäjät nostamalla sähkön siirtohintoja lähes 30 prosentilla tuleviin investointeihin vedoten. Taustalla on eduskunnan hyväksymä, 2013 voimaan astunut sähkömarkkinalaki, joka pakottaa sähkönvälittäjät parantamaan toimintavarmuuttaan eli kaivamaan ilmajohdot maahan myrskyjen varalta. Monopolialan toimintaa valvova Energiavirasto nosti miljardi-investointipaineen takia sähkönsiirtoyritysten sallitun pääoman tuoton rajan kolmesta kuuteen prosenttiin.
Samoihin aikoihin hallitus siunasi Fortumin kaupan, missä valtionyhtiön omistama sähköverkko siirtyi ulkomaisten pääomasijoittajien omistamalle Carunalle. Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) vakuuttivat kilvan, ettei kauppa nosta sähkönsiirron hintaa, ja että uusi yritys maksaa voitoistaan veronsa Suomeen. Sittemmin on selvinnyt, että jättivoittoja tahkoava Caruna hyödyntää verotuksen aukot taitavasti, eikä maksa tuloveroja Suomeen juuri lainkaan.
Sen sijaan sähkönkuluttaja ei voi muuta kuin maksaa, mitä sähkönsiirtoyhtiö pyytää, koska yhtiö on alueellaan monopoliasemassa, minkä takia sitä ei voi valita, eikä kilpailuttaa.
Suurimman sähkönsiirtolaskun maksavat haja-asutusalueen asukkaat, kiitos harvan asutuksen ja pitkien metsätaivalten. Lappilaiset ovat siunailleet sähkölaskujaan jo vuosia ja siunailtavaa näyttää riittävän myös tuleviin vuosiin. Korotusselitykset noudattavat täälläkin taattua carunalinjaa.
On selvää, ettei 30 prosentin kertaluontoinen hinnankorotus ole kohtuullinen missään olosuhteissa. Sitä voidaan paheksua, mutta siinä kaikki. Energiavirastosta ei ole asian korjaajaksi, sillä se voi puuttua sähkön hintoihin jostakin kumman syystä vain neljän vuoden välein eli seuraavan kerran 2020.
Lapissa on toistakymmentä sähkönjakeluyhtiötä, joukossa Posion ja Ranuan suunnalla toimiva Caruna. Muiden yhtiöiden omistajat ovat pääasiassa kuntia, joiden nostamat, satojen tuhansien eurojen vuosiosingot herättävät nekin kysymyksiä. Onko sähkön siirtomaksu eräänlainen piilovero? Tarkoittaako maksun nosto – omistajasta riippumatta – sitä, että omistajan osingot ajavat loppupelissä aina kuluttajan edun ohi?