Suomi on historiallisesti kaivosmaa. Täällä on toiminut 378 kaivosta. Toisen maailmansodan jälkeenkin kaivoksia on ollut 50.
Julkisen keskustelun aikaperspektiivi ei ulotu tähän historialliseen tosiasiaan. Ehkä hyvä niin, sillä kaivostoiminta ennen 2000-luvun uutta nousua ei ansaitse kovin korkeaa arvosanaa jälkitöiden hoidosta.
Ympäristöministeriön pari vuotta sitten tekemän selvityksen mukaan Suomessa on 30 kaivosta, joiden 42:lla jätealueella pitäisi tehdä kunnostustöitä. Näistä kaksi kolmesta jätealueesta sisältää mahdollisia ympäristöriskejä, jotka pitäisi arvioida.
Muutamassa suunnitelmat ovat vireillä, mutta hitaita ovat kiireet, kun viimeisetkin kaivoksista ovat lopettaneet toimintansa 1990-luvulla.
Huonosti jälkityönsä hoitaneilla kotimaisilla yhtiöillä on ollut Lapissakin useita kaivoksia. Rautaruukin Rautuvaaran kaivoksen jälkitöiden laiminlyönti on sarjassaan ääriesimerkki, vaikka ei ehkä ympäristöriskien kannalta pahimmasta päästä. Kaivoksen toiminta päättyi 28 vuotta sitten, mutta lopputyöt on käytännössä kokonaan tekemättä.
Rautuvaaran kaivoksen oma kaivosjäte ei pääse ympäristöministeriön riskilistalle, mutta sen rikastushiekka-altaisiin ajettiin sekä Outokumpu-yhtiön Pahtavuoman että Saattoporan kaivosten sulfidipitoisen malmin jätteet.
Tämä toiminta päättyi vuonna 1995. Rautaruukki pani ensimmäisen jälkityösuunnitelmansa aluehallintovirastoon vireille vuonna 2012. Lainvoimaiset päätökset näkyvät venyvän vielä pitkään, kun yhtiö niistä valittaa.
Nykylain mukaan viimeistään kahden vuoden kuluttua kaivostoiminnan päättymisestä alue pitäisi kunnostaa, siistiä, maisemoida ja huolehtia sen turvallisuudesta. Käytännössä yhtiöt ovat ainoastaan rakentaneet aidat louhosten ympärille, mutta muuta siistimistä, puhumattakaan maisemoinnista ei ole tapahtunut.
On hyvä muistaa, että vanha lainsäädäntö on tämän sallinut ja että kyse on muista kuin tämän päivän kaivostoiminnan harjoittajista. Sekä kaivannaisteollisuuden edustajat että viranomaiset vakuuttavat, että tällaista ei pääse enää tapahtumaan.
Suuri yleisö ei osaa erottaa vanhoja virheitä nykyisen kaivosteollisuuden lupaamasta vastuullisuudesta. Toivottavasti ajat ovat tässä suhteessa muuttuneet.
Alan maine ei ole kovin korkeassa kurssissa. Näistä vanhoista synneistä joutuvat ainakin maineenhallinnan näkökulmasta kärsimään nykyiset kaivosyhtiöt.
Leväperäisesti hoidettu. Ensi sijassa kyse on ollut vanhojen kaivosyhtiöiden asenteesta, mutta kyllä viranomaisten kiireetkin ovat olleet hitaita.