Levä vihersi läh­tei­tä Lapissa Uts­joel­le asti – Ko­rouo­man Kur­tan­kal­tio oli ennen kris­tal­lin­kir­kas, nyt levän val­las­sa

Kuva: Marko Rautavesi

Ely-keskus tekee pohjavesikairauksia eri puolilla Lappia.

Lapin ely-keskuksen maastossa liikkuvat asiantuntijat ovat havainneet levää lähteissä eri puolilla Lappia Utsjoelle asti.

Kurtankaltio Posion Korouomassa oli ennen kristallinkirkas, mutta nyt pohja on kirkkaanvihreän levän vallassa.

– Varsinkin Rovaniemellä levää on esiintynyt useassa lähteessä. Ilmeisesti tämä on ollut kohtuullisen yleinen ilmiö poikkeuksellisen lämpimän kesän jälkeen. Levän ilmaantumiseen vaikuttaa erityisesti lämpötila ja toisaalta myös purkautuvan pohjaveden väheneminen, sanoo suunnittelija Anne Lindholm ely-keskuksesta.

Lindholm oli lokakuun alussa mukana tarkastelemassa yksityismaalla sijaitsevan Kurtankaltion tilaa. Hän päättelee levien runsastumisen kaltiossa monen tekijän summaksi.

– Pohjassa ei näkynyt purkautuvan pohjaveden aiheuttamaa liikettä, mikä äkkiseltään ajateltuna viittaa siihen, että veden määrä on merkittävästi vähentynyt, ja levät ovat siten päässeet levittäytymään pohjalle.

Vain 2-4-asteisen pohjaveden virtauksen heikentyminen nostaa kesällä lähteen lämpötilaa niin, että se suosii leväkasvustoa. Viherlevät viihtyvät yleensä pohjavettä ravinteikkaammissa pintavesissä.

Samalla pohjavesialueella parin sadan metrin päässä sijaitseva toinen, pienempi lähde näytti Lindholmin mukaan olevan luonnontilainen.

– Siitä purkautui kirkasta pohjavettä puroon kohtuullisesti. Tämä tukee teoriaa, että Kurtankaltion leväongelma johtuu itse lähteen olosuhteiden muutoksista.

Lähettyvillä on tehty pari vuotta sitten metsänhakkuita.

–On myös mahdollista, että hakkuualalta olisi päässyt valumaan ravinteita lähteeseen, mikä osaltaan voi lietsoa levän kasvua. Toisaalta maanpintaa ei ollut pahemmin muokattu, ja hakkuualueen ja lähteen välissä on noin sata metriä leveä metsäkaistale, Lindholm sanoo.

– Todennäköisimmin levän ilmaantuminen kuitenkin johtuu poikkeuksellisen lämpimästä kesästä.

Luonnontilaiset lähteet ovat suojeltuja eikä niiden luonnontilaa saa muuttaa. Lähteet purkavat pohjavettä maan pinnalle, mutta lähteitä ei käytetä yhdyskuntien vedenhankintaan.

Kuivan kesän jälkeen pohjavesipinnoissa Lapissa on vajetta pienellä alueella Utsjoella, monin paikoin itärajan pinnassa ja laajasti Tornionlaakson etelä- ja keskiosassa sekä Meri-Lapissa ja Pellon-Pudasjärven vyöhykkeellä. Ylä-Lapissa pohjavedet ovat valtaosin yli keskimääräisen tason.

– Syksyä kohden sateet ovat runsastuneet ja sen myötä pohjavesien pinnatkin ovat kääntyneet nousuun. Tyypillisesti pohjavedenpinnat jatkavat nousuaan talven tuloon saakka ja kääntyvät laskuun taas maan jäätymisen jälkeen, Lindholm sanoo.

Pintavesien korkeudet Lapissa ovat keskiarvon tuntumassa muutamia pieniä alueita lukuunottamatta.

– Pohjavesien pinnantasoissa muutokset näkyvät yleensä viiveellä, mutta pintavesissä muutokset taas voivat näkyä nopeammin, Lindholm toteaa.

– Suurissa pohjavesimuodostumissa vedenkierto on hitaampaa ja muutokset ilmenevät hitaammin, mutta pienissä ja keskisuurissa pohjavesimuodostumissa vedenkierto on nopeampaa.

Lapin pohjavesialueiden luokittelu ja rajaaminen uuden lainsäädännön vaatimalla tavalla alkoi toissa vuonna ja jatkuu vuoteen 2021. Alueita tarkastellaan niiden suojelutarpeen ja vedenhankintakäyttöön soveltuvuuden kannalta perusteellisesti.

Kesällä ely-keskus teki maastotutkimuksia Sodankylän, Kemijärven, Pelkosenniemen, Posion ja Ranuan alueilla. Kuluvaan syksyyn kuuluu vielä muutamia täydentäviä kairauksia Sodankylässä, maastotarkasteluja ja maatutkaluotauksia Posiolla sekä pumppauksia kaikissa kunnissa. Julkiset kuulemiset järjestetään ensi vuonna.

Viime keväänä luokitustyö valmistui Pelloon, Rovaniemelle, Tervolaan, Tornioon ja Ylitorniolle ja muutamiin Inarin ja Utsjoen kohteisiin. Kyse oli 475 pohjavesialueesta.

Kolmasosa niistä ei sovellu yhdyskuntien vedenhankintaan.

Ensi vuonna tutkitaan Inarissa, Kittilässä, Kolarissa, Muoniossa ja Utsjoella ja vuonna 2020 Sallassa, Savukoskella ja Enontekiöllä.

Paikallisiin tarpeisiin nähden niukimmat pohjavesivarat Lapissa ovat Torniossa, Kemissä ja Simossa.