Kolumni

Leirielämää

Taisto Saari

Istuin saunan lauteilla kuuden miehen kanssa kesällä 2001. He kaikki halusivat tulla vertaisekseni.

-

Igor oli urheilullinen venäläinen, joka haki inkeriläisen vaimonsa kanssa lupaa pysyä maassamme elämänsä loppuun saakka. Itä-Ossetiasta perheensä kanssa paennut Ruslan oli joukkonsa jättänyt tsetseeni. Boris oli synkkäilmeinen Bosniassa vähemmistöön jäänyt serbi, joka näytti alamittaiselta kuulantyöntäjältä ja hikoili jo ennen lauteille nousemistaan. Kosovosta tullut Valon ansaitsi kerjäämällä viinarahat ja lastensa häpeän, kuulin sen hänen pojaltaan. Carlos oli kotoisin Boliviasta, hän piti itseään muita maahanmuuttajia parempiosaisena ja Maradonan veroisena jalkapalloilijana, esikuvaansa hän muistutti paremmin tämän lopetettua aktiiviuransa. Hassan oli tullut Somaliasta. Hän puhui sujuvaa suomea ja oli pitävinään huolta kahdeksasta maahanmuuttajien kesäleirille tulleesta lapsesta.

Meidän yhteinen kieli oli selkosuomi. Lauteilla istuttiin sovussa. Haukkumiset hoidettiin vastojen pieksemien selkien takana kahden kesken. Tsetseeni haukkui venäläisen, kosovolainen serbin, serbi kosovolaisen, venäläinen somalin, somali bolivialaisen. He eivät olleet aiemmin tavanneet eivätkä tunteneet toisiaan.

Hankin kesäleirillä etevän miehen maineen osaamalla lämmittää saunan ja soutamalla monikulttuurisen lapsilauman paikkaan, josta mato-onkiin tarttui kymmeniä isoja ahvenia ja yksi hauki. Savustettuani kalat kunniakseni olisi haluttu pystyttää patsas.

Hassanilla kävi aika pitkäksi. Kerroin että kymmenen kilometrin päässä oli Suomen hienoimmaksi äänestetty tanssilava. Hassan innostui. Sanoin, etten osaa tanssia. Hassan sanoi voivansa opettaa humppaa, valssia tai vaikka jenkkaa. Kerroin siitä talonmiehelle, joka viikonloppuisin oli tanssilavalla järjestysmiehenä. Talkkari sanoi, että paljon siellä härkäparina mennään. Hintti, ei kahta puhetta.

Yksi Hassanin tytöistä suhtautui minuun vihamielisesti. Hän oli 15-vuotias, syntynyt Mogadishussa ja muuttanut Vuosaaren rauhaan kolmivuotiaana. Viikon aikana hän kehotti minua lukemattomia kertoja aistimaan naisen sukupuolielimen tuoksua ja onanoimaan. Yritin esittää ymmärtämätöntä.

Viimeisen päivän aamuna tyttö houkutteli minut istumaan viereensä pihakeinuun. Hän sanoi, että inhottavin ihmistyyppi on suomalainen kaljupäinen nelikymppinen läski. Tunnustin täyttäväni tuntomerkit. Tyttö kysyi, pystynkö kuvittelemaan, miltä tuntuu, kun on koko ikänsä saanut kuulla joka helvetin päivä olevansa neekerihuora. Kun ekaluokkalainen ei voi käydä edes kaupassa ilman, etteikö joku äijä huorittelisi. Minun näköiseni olivat kaikkein pahimpia.

Hän pyysi anteeksi käytöstään, minä ulkonäköäni. Hänen kyyneleensä olivat aivan samanlaisia kuin kaikkien muidenkin.