Älä koskaan aliarvioi altavastaajan yllätysetua. Varsinkaan, jos kyseessä on jääkiekon MM-turnaus, jossa Suomi kohtaa paljon vahvemmaksi arvioidun tähtisikermän.
Tiistain Slovakia-ottelu on Leijonien turnaustarinan isossa kuvassa kuriositeetti, sillä Suomi sai maagisesta Kanada-pelistä jo haluamansa.
Mikään palaveri tai shamaanin tsemppipuhe ei vankista uskoa omaan tekemiseen kuin henkinen niskalenkki Kanadasta, joka kompastui Leijonien ikiaikaiseen klassikkoon: yhteistyön jääkiekkoon.
Itseluottamuksensa aallonharjalle päässyt Suomi on torstain puolivälierässä kinkkinen vastus – seuloutui tiistai-illan myöhäispelien jälkeen seuraavaksi esteeksi mikä tahansa joukkue.
Ennen Kanada-ottelua Leijonat oli ollut kuin suomalainen kesäsää: arvaamaton ja vaikeasti ennustettava, vaikka Juuse Saros toki on loistanut alusta asti MM-kisojen parhaana maalivahtina.
Paikan piti olla lähes tekemätön. Kanadalla on riveissään 11 pelaajaa, jotka viimeistelivät NHL-kaudella vähintään 20 maalia. Puolustuksesta vaahteralehdiltä löytyy viisi NHL-joukkueidensa jääaikakuningasta.
Jääkiekkoliiton seminaarissa pohdittiin juuri ennen sensaatiovoittoa, miten sinivalkoisiin väreihin kypsyisi jatkossa parempia puolustajia – sellaisia, joita Kanadan riveissä on.
Ehkä ensi vuonna kehityspäivillä voi katsoa myös klippejä Ylivieskan kasvatin Mikael Seppälän alivoimapelistä ja vääntövoimasta. Kanadaa vastaan Leijonien puolustajat hoitivat työnsä ihailtavasti.
Kanadan NHL-mies MacKenzie Weegar kuittaa Calgary Flamesista 6,25 miljoonan dollarin vuosipalkan, mutta se ei auttanut, kun tähtipakki hävisi kaksinkamppailun 100–0 Patrik Puistolalle, joka kiepautti Suomelle 1–1-maalin.
Puistola saa seurajoukkueestaan Örebrosta tilinauhan, jonka lukema on peruspalkansaajaan verrattuna muhkea, mutta silti valovuoden päässä Weegarin dollaripinosta.
Taas kerran ennen Kanada-peliä julkisen puheen keskiössä olivat spekulaatiot tasoeroista. Kolmen kullan klubiin (Stanley Cup, olympiavoitto ja MM-kulta) kuuluva Sidney Crosby tuli MM-kisoihin Pittsburgh Penguinsista, arvokisatulokas Jan-Mikael Järvinen Porin Ässistä.
Mutta kuten Järvinen ennen peliä totesi, kun kiekko putoaa jäähän, ei meriiteillä ole mitään merkitystä.
Viime päivinä MM-kisojen seuraajien huomio on kiinnittynyt turnausformaatin yksityiskohtiin.
Keskustelua on herättänyt erikoissääntö, jonka mukaan puolivälierät pelataan normaalien ristikkäispelien sijasta alkulohkojen sisällä, jos Ruotsi voittaa A-lohkon ja Tanska on B-lohkossa neljäs.
Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF on puliveivannut virityksen, jotta kisaisännät saisivat pelata puolivälierän kotonaan. Tätä kirjoitettaessa on vielä auki, laukeaako erikoispykälä sääntökirjasta karuksi todellisuudeksi.
Oikeastaan sillä ei ole väliä. Kyhäelmä vain kertoo, että IIHF:n arvomaailmassa huippu-urheilu ei ole ykkösprioriteetti.
Jos IIHF haluaa jatkaa valitsemallaan tiellä, se voisi aloittaa kokeilun, joka on tuttu 1990-luvun suomalaisesta kaukalopallosta. Silloin liigajoukkueet lähettivät ottelun viimeisille minuuteille kentälle valitsemansa "mustapekan", jonka tekemän osuman arvo oli kaksi maalia.
Innovaation elinkaari jäi kaukalopallossa lyhyeksi, mutta ehkä IIHF:n tivoliin sopisi vielä yksi uusi konnankoukku.